Jäsenkorjaamolla

Oletko sinä heitä, jotka vievät autonsa säännöllisesti kalliisiin määräaikaishuoltoihin, kurvaavat korjaamolle heti, kun pientä kihnutusta kuuluu rattia väännettäessä (jääpaakku) tai auton alla on pieni rasvaläntti marketin parkkipaikalla (oli siinä jo tullessasi). Huolestutko suunnattomasti, kun pieni hiekanmuru rapsahtaa tuulilasiin, tai koivun lehti on liimautunut konepellin päälle.

Mutta entäs kun oma selkäsi onkin linkussa jonain aamuna? Pitää keinotella sängystä pois kiemurrellen ja irvistellen. Tai hiirikäsi on tullut toheloksi, ja kyynärpää herahtaa veteläksi maitopurkkia kallistaessa. Polvi äksyilee rappusia laskeutuessa, ja pää on ruuvautunut paikoilleen. Mitä teet?
Nappaatko Huranaa huuleen ja Kipumaxia poskeen? Viittaatko kintaalla jäseniesi voivotuksille ja lisäät kierroksia? Sillä se paranee, millä on tullutkin. Vaikka vaivat äityisivät häiritsemään jokapäiväistä elämääsi, kallistatko korvaasi kärvistelevien lihastesi vaikerrukselle?

On kummallista, miten ihmiset vaientavat kehonsa äänet. He eivät ole kuulevinaan niitä, tai käsittävät ne tahallaan väärin tai ottavat perkele-asenteen. Tässä turhista valiteta!
Varsinkin urospuoliset saattavat lähteä vaivoissaan kuntosalille rautaa kolistelemaan. Kun on lihasta kuin pienessä kylässä, silloin jäävät tuskat unholaan. Härän niska ei voi olla kipeä muuten kuin harjoitusrääkistä, joka on kehittymisen tae. Mitä siitä jos pakaralihas parkuu, polvet lyövät vitosen katkoa. Tee-se-itse-kuntoutujia on maailma pullollaan.
*
Itse suhtauduin huolimattomasti olkapäähäni. Annoin sen kaikessa rauhassa kipeytyä ja jähmetttyä vuosikaudet niin, että kivut alkoivat haitata yöunia. Ehjää yötä ei ollut kuukausiin. Jostakin ihmeen syystä vain kiduin ja kärsin, enkä tehnyt asialle paljoa mitään. Kaikkeen tottuu. Sanoin kuin alkoholisti: Minä voin tämän kuntouttaa koska vaan kunhan ryhdyn.
Viimein terästäydyin jumppaamaan ja menin kuntosalille parantumaan huomatakseni vain, että en voinut itseäni auttaa. Oli pakko tunnustaa kuolevaisuutensa ja lähteä pyytämään apua. Vaikka arvelin, ettei olkapäälleni olisi mitään tehtävissä, eikä sillä olisi muuta virkaa kuin korkeintaan heittää haaskalle susia houkuttelemaan.
Minne mennä? Ei ainakaan arvauskeskukseen, jossa minua ei koskettaisi kepilläkään vaan käskettäisiin pistellä nappeja huuleen kuin Nallekarkkeja. Sama ohje olipa kipeä olkapää tai ennenaikainen synnytys.

Markku Myllykangas tietää paljon täydentävistä hoidoista. Niitä on tarjolla Kuopiossakin lukemattomilla eri nimikkeillä. En kysynyt MM:n suositusta, vaan valitsin jäsenkorjaamon, jonka esitteitä näin kuntosalilla.
Mitä korjaamolla tapahtui? Ette ikinä usko! Itsenikin on vaikea sitä tajuta.

Hoitaja haastatteli minua tarkasti, teki kysymyksiä ja kuunteli. Hän oli jo tullessani tehnyt huomioita liikkumisestani ja vartaloni eri osien yhteispelistä. Hän testasi kävelyn, tutki selän taivutukset ja mittaili jalat. Väänteli ja käänteli käsiä. Hän sanoi kokonaisvaltaisen tutkimisen olevan tarpeen, sillä kehossa kaikki liittyy kaikkeen.
Ongelmaolkapäähän päästyään hän käsitteli sen niin perusteellisesti kuin olisi purkanut osiin auton moottorin. Hän käsitteli jokaisen jänteen, lihaksen,kalvon ja kipupisteen hieromalla ja venyttämällä. Hän tehosti käsittelyään erilaisilla liikeradoilla joko itse liikuttaen tai pyytäen minua pyörittämään, kääntämään ja vääntämään kättäni eri suuntiin.
Hänen sormenpäissään oli tutkat, joilla hän etsi kaikki kipeät kohdat niin pinnalta kuin syvältä ja kiusasi niitä niin, että olisin halunnut välillä purra hoitavaa kättä. Yhtäkkiä olkapää, joka oli ollut ikiroudassa, alkoi narista, suli ja antautui. Hoidon bonukseni tuli kauneuskäsittely. Naama punoitti kuin löylyn jälkeen.

Yhdellä ainoalla käsittelyllä helpotti vuosien vaiva. Ensimmäisen kerran moneen kuukauteen nukuin kuin pieni porsas kokonaisia öitä. Nyt vahvistan hoitajan ohjeiden mukaan vajaalla käytöllä olleita hartiarenkaan ja kiertäjäkalvosimen lihaksia ja jänteitä.
Aion käydä huollossa useamman kerran päämääränäni pyörittää kesään mennessä olkapäitäni kuin soitimella oleva joutsen siipiään. Nyt kun tiedän sen olevan mahdollista.
Tulukeehan perässä, ee tarvii katua!

Kommentit

  • POEKA

    Autot rupee enemmän reistaamaan 200tkm jälkeen. Ite oon huomannut, että sama käänne kohta taitaa ihmisellä tulla 45v (puolimatkan krouvi) jälkeen. Pitänee kokeilla omankin jumivan olkapään avuksi tuota, ja istumatyön kangistama selkäkään tuskin pahakseen pistää pikkuhuollosta.

  • Onni Orava

    Se on huuhaata. Ei ole lääketieteellisesti tutkittu.

  • seija sanaleikkimökistään

    Poeka: Ei muuta kuin korjaajan pukille vaan ja työkaverit perässä.

  • seija sanaleikkimökistään

    Onni Orava: Mitä sillä on väliä, onko tutkittu tai hutkittu. Pääasia että auttaa.

  • Leena Raveikko

    Niin, yksi saa avun yhdestä ja toinen toisesta. Aina on plussaa kuitenkin se, jos vaiva korjaantuu ilman veistä. Vaan jos ei muu auta, niin onhan se veitseen turvauduttava. Keski-iän ohittanut sukulaiseni kävi olkapääleikkauksessa, nyt odotellaan millainen lopputulos on. Vielä leikkauksen jälkeinen kipu ei eroa alkuperäisestä. Joka tapauksessa tärkeää on se että itse kuntouttaa itseään jälkeen jäsenkorjailun tai leikkauksen. Muuten ollaan kohta samassa suossa. Hyvä Seija, hieno vinkki. Ei kerrota Markulle että on käyty korjaajalla.

  • seija sanaleikkimökistään

    Paljon voi itse tehdä omaksi hyväkseen, mutta mikä siinä on että siihen välillä leipääntyy.
    Hoitajalla käynti ja leikkaus ovat sellaista apua, jota ei itse pysty tekemään, mutta jatko on omissa käsissä.
    Sukulaisesi vaiva on ollut varmasti paha, nykyään ei helpolla leikata.

Jätä kommentti

*