Kahta todellisuutta

”Meill´ on hanki ja jää…” Tuhannet timantit tuikuttavat valkoisella lumella kevätauringon sytyttäminä. ”Ulos sukset survaiskaa” niin erä-, metsä-, kilpa-, retki-,vaellus-, karvapohja-, länkisääri- ja pihtipolvisukset. Luistellaan ja lasketellaan, ratiritiralla. Voi kun meillä on hauskaa, hip hei ja hurraa!

Lumihiutaleiden peittämä punainen ruusu
vihan, sodan ja kauhun juurineen revitty silmä
kaiken nähnyt, jäätyneen kinoksen kukka

Lapset peuhaavat lumikasoissa, kaivelevat luolia, rakentavat lumiukkoja. Vanhemmat varoittakaa ja pitäkää huoli siitä, etteivät luolat luhistu ja pikkuiset jää lumen vangiksi. Varokaa myös katolta putoavaa lunta. Ehjälle katolle voi kertyä lunta enimmillään niin paljon, että sen paino voi olla neliötä kohti jopa 300 kiloa. Sellainen on vaarallisen painavaa, jos joku jää alle.

Särkyneiden kattojen, raunioiden alta
äidit kaivavat eläimen kiihko silmissään
edes pientä kättä tai jalkaa, sodan jyryn alta
uikutusta, hengitystä, oman sydämen revennyttä kammiota

Suomen armeija, isämme ja isoisämme taistelivat siellä jossakin. He puolustivat meitä ja siviilit, äidit, lapset ja vanhukset pitivät maata ja yhteiskuntaa pystyssä. Nykyisen Suomen alueella täydellinen tuho ei koskettanut kaikkia alueita. Osalle kansasta sota jäi etäiseksi. (jatkuu)

Illalla lasten nukahdettua rukoilit rauhaa
aamuyöstä heräsit painajaisuneen
sota vyöryi vuoteeseesi ja yhdessä yössä sinulta
riisuttiin kaikki, olet paljas kuin synnyttyäsi,
taivaan lintu, kedon kukka.
Taivaan Isä tietää tarpeesi. (Matt.6)

Suomi on puhdas maa. Hiihtoloman hurmassa voi tankata saasteetonta aurinkoenergiaa ja kiskoa raikasta ilmaa keuhkot paisuen. Oman maan marjojen mehu on vitamiinipitoista. Lomaluonto antaa terveyttä ja voimaa koko kansalle. Enemmän, lisää, loputtomiin. Lumitykit jauhavat lisää lunta. Lähetetään mummille kuva: me teimme lumilinnan, linnoituksen ja kävimme lumisotaa. Sotaa?

Onko taivasta enää, aurinko ammuttu alas
kodit savuna ja tuhkapilvinä
ihmiset sirpaleisen tuhon vankina
loukussa kuin saalieläimet
vaikka olisi siivet lentää, ammuttaisiin alas.

Jumala on tapettu. Kuka muistaa, millainen hän oli?

Kommentit

  • Leena Raveikko

    Tämä blogi sisältää tämän maaliskuisen ajan kaikkinensa: lumen, hiihtoloman ja sodan. Lumi, hanki ja sen riemut täyttävät hetkeksi mielen täysin, sota unohtuu. Kunnes on taas iltauutisten aika ja kaikki kauheus rävähtää jälleen ruudusta olohuoneeseen. Surullista. Kamalaa.

Kommentointi on suljettu.