Kaikki elämäni verkostot

Verkostoituminen, elämän tärkeä osa, puhuttaa ja siitä löytyy mielipiteitä yhtä paljon kuin kaloja vesistöistä. Verkkoon kuulumaton tuntee uivansa ulkopuolisena kuin silakka Horonjärvessä.

Sosiaalisen median tiukkojen silmien läpi vain harva pääsee takertumatta kiinni. Verkostoja luodaan ja niihin liitytään siksi, että saman mieliset tapaavat toisiaan. Jäsenet toivovat hyötyvänsä muista.
Tosiasiassa harvoin niin käy. Mitä suurempi verkko, sitä vähemmän kukaan jaksaa antaa huomiota toisille. Kaikki perustuu kuvitelmaan kuulua joukkoon tai ryhmään, joista useimmat ovat vain hengittämätöntä ilmaa. Verkostoissa solmitut ystävyyssuhteet ovat enimmäkseen mielikuvituksen punomia seittejä.
En ole kuullut koskaan kenenkään sairasvuoteelle ilmestyneen verkkokaveria istumaan. Ehkä sellainen olisi mahdollista nimen pilkkimiseksi testamenttiin.

Hyvä veli verkostot ovat todellisia ja huippuunsa kehittyneitä. Korkeissa asemissa olevat käyttävät vaikutusvaltaansa vääristelyyn tai kiertääkseen virallisen päätöksenteon taatakseen muiden jäsenten edun. Valitettavasi köyhän ja keskituloisen kansan on kilpailtava toisiaan vastaan niin, ettei heille pääse tällaisia verkostoja syntymään. Ei ole yhteistä puolustettavaa. Siksipä meikänaisenkin suhde tähän verkostoon toteutuu vain kateellisena paheksuntana.

Palveluverkosto kietoo meitä yhtä tiukemmin pauloihinsa. Sätkyttelemme kuin kärpäset hämähäkin saaliina odottaessamme kalliisiin palvelunumeroihin kuunnellen pimputuksia, raivostuttavaa musiikkia ja papukaijamaista nauhaa ”palvelussamme on ruuhkaa, palvelemme teitä mahdollisimman pian”, tai ”jos sinulla on pää kainalossa, valitse numero 2”.
Kukaan ei varmaankaan ole laskenut, miten paljon aikaa kuluu, kun puolet kansasta jonottaa numeroihin, joita ei ole edes ohjelmoitukaan vastaamaan.

Suomen tieverkko on ajoneuvoliikenteen käytössä olevien Suomen teiden muodostama 454 000 kilometrin verkko. Niistä pientä murto-osaa ajelen, mutta näin rospuuttoaikana näkee hirvittäviä kuvia suurista halkeamista ja kuopista, joista ei pääse läpi auton rikkoutumatta.
Suuret metsänjalostusyhtiöt FinnPulp Oy ja MetsäGroup murskaavat loputkin tarvitsemillaan noin 1000 puukuormalla vuorokaudessa.

Kalaverkkoon tartun keväisin hauenkudun aikoihin elämänkumppanin pakottamana. Sieltä nousee luupäitä haukia, rantarosvoja. Hiukan enemmän luupäisyyttä toivoisin Suomen nöyrälle kansalle, että emme niin herkästi myötäilisi kaikkea kuin vesikasvit veden liikkeitä.

Jänisverkko on tuttu verkostoitumisen väline, mutta toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse piikkilankaverkostoitua Suomen rajoilla.

Katson peiliin ja huomaan vielä yhden verkoston, johon en haluaisi missään tapauksessa kuulua.
Se on ryppyverkosto, joka alkaa hiuksenhienoista hämähäkin neulemalleista silmänurkissa, vuosien kuluessa muuttuu Pohjois-Karjalan tieverkostoksi halkeilevine uurteineen, railoineen ja kraatereineen. Alkuun auttaa kevyt pintakerros päälle, aikansa voi yrittää paikkailla bet- eiku botuliinilla, ja loppujen lopuksi on koko alue revittävä auki ja laitettava kokonaan uusiksi.
Tietääkö joku teistä palvelunumeron, jolla pääsee kasvojensiirtokirurgille?

Kommentit

  • Sonja

    Verkostoituminen on päivän sana ja olet aallonharjalla kirjoituksellasi. Kiva lukea oli ja ajateltavaa antoi. Itse koen vertaisverkoston hirmu tärkeäksi asiassa kuin asiassa, kirjoittavia ystäviä on tuskin koskaan liikaa ja sairauteni kanssa kuulun myös verkostoon jossa helposti keskustelut syvenevät ja oikeaa ystävyyttä sekä välittämistä syntyy kuin väkisin.

    • Seija Hämäläinen

      Kiitos kommentistasi, Sonja! Kirjoitin pinnallisesta someilusta, jossa kaverien lukumäärä on tärkein. Toit esiin verkostoitumisen syvemmän puolen, toivoisinpa sinun kirjoittavan siitä tärkeästä asiasta. Kaunista kevättä!

  • porkkanan juuria

    Hieno verkosto- ja verkkojuttu! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä pienempiin verkostoihin haluan uida. Ja sitä pienempiä verkkoja haluan ympärilleni kutoa. Yhteiskunnan virittämiä verkkoja en voi ikävä kyllä välttää, kun luukut ja palvelupisteet poistuvat ja kaikki muuttuu virtuaaliseksi. Matkaliputkin digisähkösymoleiksi puhelimeen. Pakko on kuunnella noita palveluverkon soittoääniä ja mekanisvirtuaalisia toimintaohjeita. Ei passaa sairastua tai olla mitään vailla.

    • Seija Hämäläinen

      Hassuinta ja itkettävintä on se, että mitä vähemmän palvelua on saatavana, sitä enemmän sitä sanaa käytetään.

  • Veikko Kastinen

    Hyvä verkkojuttu. Kyllähän se taitaa olla niin että yksin tullaan ja yksin lähdetään tästä maailmasta,(tarkoitan päänsisäisesti). Mistä tultiin ja minne mennään, sitähän voi pohtia. Päänsisältä varmaan löytyy palvelunumero kasvojensiirtokirurgillekin kaipaavalle.

    • Seija Hämäläinen

      Vaikkapa näin: Sotkeuduttuaan yhtä pahemmin verkkoon hänen verkkokalvojensa viimeiseksi kuvaksi ennen pään painumista veden alle jäi järvikaislaan kudottu sädehtivä hämähäkinverkko, ja vetäistessään keuhkonsa täyteen vettä hän ehti muistaa Kertun verkkosukkien verhoamat sääret.

Kommentointi on suljettu.