Kaipaan tangolaulajaa (8.6.2015)

Vuosia sitten kotikadullani asusti taiteilija, jonka näin joskus vilaukselta hänen viuhottaessaan polkupyörällään punanauhainen poninhäntä heiluen. Tietojemme mukaan mies maalasi tauluja. En koskaan tullut kuuleeksi hänen nimeään.
Tiesin vain, että Hän harrasti tangolaulua. Kesäisin. Sitä tulvi varsinkin tangomarkkinoiden aikoihin Hänen avoimesta ikkunastaan koko kadun ja kaupunginosan ylle. Meidät painekyllästettiin ja kuumakäsiteltiin tangolla.

Hän ärsytti meitä. Varsinkin, kun Hän hioi jotain säkeistöä loputtomiin. Muistan kauniin, hyttysettömän kesäillan, jolloin istuimme iltaa ulkona ja kuuntelimme toistakymmentä kertaa ”Yksin varjossa nyt seison, kaipaan kadonnutta ystävää, miks en parvekkeella häntä nää”. Teki totisesti mieleni ennen sisälle menoa käydä kertomassa hänelle, miksi parvekkeella ei näkynyt ketään. Eikä pihoilla, patioilla eikä terasseilla. Jopa linnut vaikenivat.
Eräänä helteisenä kesänä hänen vastapäinen naapurinsa hermostui, kun ei kuumalla ilmalla voinut pitää ikkunoita auki edes yöllä.

Tangoveisuu oli ylimmillään kuukauden alkupäivinä. Kun tulin iltavuorosta kymmenen jälkeen, tangon sävelet vastaanottivat minut jo kaukaa. Jos olisimme asuneet järven rannalla, kantautuma olisi ollut kilometrejä.

Hän asui kadullamme vuosia. Ankarasta harjoittelustaan huolimatta häntä ei koskaan näkynyt tangomarkkinoiden televisiolähetyksissä.

Aika on kullannut muistot. Nykyään kaipaan Hänen lauluaan kuin keväistä käen kukuntaa. Kaiholla ajattelen tangoja, jotka leijailivat katujen, pihojen ja puutarhojen yllä. Kiertelivät tonttien rajojen yli kuin vastaamaton rakkaus.

Hän lahjoitti meille kaikille, ikään ja säätyyn katsomatta, aivan ilmaiseksi parastaan ja kauneintaan.
Miksi emme uskaltaneet tehdä samoin? Antaa oman elämämme näkyä, kuulua ja limittyä toisten ihmisten elämään.

Jokohan tänä kesänä?

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Hiljaa yössä

  • Leena Raveikko

    Muistojen vääristymät ovat kiinnostavia. Entiset mokaukset muuttuvat parhaiksi vitseiksi, entiset ihastukset pölvästeiksi, entiset ylikävelleet kiinnostaviksi, entiset kesät aurinkoisiksi, itikattomiksi, joutilaiksi. Siis kaikki se, mikä ei ole tässä ja nyt, kuulostaa mukavammalta, toisten elämä kiinnostavammalta. Missä olisi kurssi, jonka käymällä oppisi pysähtymään tähän hetkeen?

  • seija sanaleikkimökistään

    Eino, saiskos luvan? Perusaskelikkoon kuuluu neljä askelta, kaksi hidasta ja kaksi nopeaa.
    Toinen askelikko alkaa seuraavan kahdeksikon seitsemännellä osalla, kolmas askelikko toisen kahdeksikon puolestavälistä ja neljäs askelikko kolmannen kahdeksikon kolmannella osalla.
    Helppoa, vai mitä?

  • seija sanaleikkimökistään

    Leena: Aloitimmeko samoihin aikoihin ja näin monta vuotta olemme kirjoitelleet. Ja aiheet ovat olleet riemunkirjavia, kantaa on otettu asiaan jos toiseenkin.

  • Eino J. (maallikkona)

    Kiitos kysymästä Seija!
    parikävely on tanssimalla ehkä sen vaivattomin muoto, jos etikettiä noudatetaan, ja askelkuviot hallitaan. Puistossa kävely onnistuu monelta sekin, jopa rollaattori-ikäisiä näkee.

    Hoksasin, että netissä on lukuisia opastuksia, esim tangon askeleet: http://tanssi.net/fi/lajit/tango/fi-perus.html
    ” O oikean jalan askelta ja luvut musiikin iskuja. Rytmikuvio on miehellä seuraava: (lyhennelmä)

    V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…V…….O…….
    1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8… ”

    (hups, ja varpaille)

Jätä kommentti

*