Rouva Irkku ja herra Teukka Ottinen keskustelevat:

Irkku: Kyllä meidänkin pitäisi käydä katsomassa jokin kesäteatteriesitys.

Teukka: Minkähän tautta?

– Se kuuluu suomalaiseen kesäohjelmaan. Tässä lehdessä kirjoitetaan, että Suomen Harrastajateatteriliitossa on noin 600 jäsenyhdistystä, joissa jokaisessa on kymmenestä sataan ihmistä mukana.

– Humpuukia! Mitä se meitä liikuttaa? Niin kun nyt ei olisi parempaakin tekemistä.

– Tarkoitat varmaan kaljan kittaamista ja Turhapuro verkkopaidassa patsastelemista. Eikä nuo vanhoista Suomi-verkkareista leikatut shortsit kovin silmää hivele.

– Paljon kummemmissa kamppeissa ne niissä teattereissa tepastelevat.

– Lähdetäänkö katsomaan, miten hienoihin vetimiin ovat pynttäytyneet.

– Mitäs siellä ois tyrkyllä?

– Tyrskylän nuorisoseuran talolla menee”Kutuaika”.

– No se passaa, kalastus on aina hyvä aihe. Onko se hauen vai lohen?

– Tämä on rakkausnäytelmä. Saako renkipoika Jussi talon tytön Armin? Heinälatoromantiikkaa. Viisitoista näyttelijää.

– Eihän nyt mitään renkipoikia ja talon tyttöjä enää ole. Vanhanaikaista pötyä. Eikä paalien päällä taida mikään onnistua.

– Entäs Kuoppolan kesäteatterissa ”Tukkipoika se lautallansa”? Laulua, viisinaisinen  orkesteri ja tanssia.

– Tukkipoika! Just joo. Sukupuuttoon kuollut laji, niin kuin mammutit ja semmoiset.  Niissä kesäteattereissa jos ei sada, niin ainakin takapuoli kastuu puolimärillä puupenkeillä. Itikat tikuttaa nilkkoja ja ohvi haisee. Eikä niissä saa edes kaljaakaan.

– Levälahdessa saa itse tehtyjä munkkeja ja pannukahvia. He ovat rakentaneet talkootöinä katetun katsomon 150 henkilölle ja puhvetin. Siellä menee ”Myymäläauto Esson baarilla”. Seitsemäntoista näyttelijää.

– Kas kun ei Sputnikki Täkykylän taivaalla. Eikö niillä ole mitään nykyaikaista? Vanhat ukon ja akan horiskot esittävät nuoria tyttöjä ja poikia. Kukaan ei muista vuorosanoja ja kuiskaukset kuuluvat katsomoon asti.

– Älä moiti koko ajan. Teatteri on hyvä harrastus kaikenikäisille, ja he ovat tehneet koko talven töitä näytöksen valmistamiseksi. Harrastaisit itsekin jotain. Menisit vaikka haitarinsoittokurssille.

– Niin – ja sitten menisin vinguttamaan nuotin vierestä ”Hiehon jäähyväisiä” johonkin ”Törppökylän tanssit”-näytelmään. Älä usko.

– No mikähän se hyvä näytelmän aihe sitten olisi, joka sinullekin kelpaisi. Kirjoittaisit itse.

– No ainakin nykymeininkiä. Kyllä siinä pitäisi olla ainakin yksi hyvä tappelu ja seksikkäitä nuoria pimuja. Poliisit ajaisivat takaa ruorijuoppoa ja voisihan siinä olla tulipalo…

– Mitenhän ne näyttämöllä esitettäisiin?

– No sehän olisi ohjaajan murheita se. Ja vitsejä pitää olla välissä ja…

– Mutta jospa nyt kuitenkin käytäisiin katsomassa jokin esitys, ennen kuin alat kirjoittaa.Olen melko varma, että alkuun sopisi parhaiten tämä Latokylän 4H-kerholaisten esitys. Ovat itse kirjoittaneet, ohjanneet ja tehneet lavastuksen ja puvut. Näytelmän nimi on ”Tööttööt, possupikajuna”.