Kevään ja kesän vaihtoviikot

Toukokuu saapuu kiusoitellen, keimaillen
loitoten ja lähentyen, ilo alkaa kutitella
kainaloista, ja sydän kolistelee kylkiluiden kaltereita
haluan päästä ulos, pitämään suursiivousta
kantamaan kaikkien eteisten ja kammioiden
matot, ryijyt ja rökäleet puiden oksille

joissa harakat nauravat räkäisiä juttujaan
pikkulinnut tirskuvat ja varisten lauma
karheakurkkuisena kuorona vaappuu ympäriinsä
rusakkoryökäle syönyt tulppaanien varret
oravat ajavat toisiaan, lintulautarosvot
kyyt nousevat notkistelemaan lantioitaan

kevätauringon sädeporat tekivät reikiä
sydämeni mustuneisiin lumipenkkoihin
kinokset villiintyivät pyörteisiksi hulevesiksi
joet, purot ja kosket kuohuvat kuin
torikiveykselle särkynyt vappushampanjapullo

auringonkehrä supistaa pupillini neulanpistoiksi
tämä on kevään ja kesän vaihtoviikko
ponnahdusikkuna talvesta vuokkojen sineen
mullasta kurkottaa kukkamatto
krookuksien viattomat lapsensilmät, kirkkaat
leskenlehtien pikkuaurinkokasvot nauravat
lakaisuhiekassa kaulaansa myöten

silmut pullistuvat kuin viritetyt pommit
norkot pörhistelevät kukintojaan
lounaistuulen leijuttama siitepöly laskeutuu
iholle kullanvärisenä puuterina
ilo sokeroituu mahlana rintoihin
huulilta pääsee keväänvihreä vihellys

runo kantaa pesätarvikkeita korvakäytävään.

Kommentit

  • Leena Raveikko

    Tällaisia keväänvihreitä vihellyksiä tarvitsemme tähän kevääseen, iloa! Iloa tuotti tämäkin aamu, lumikenttineen ja jääpallukoineen pensaiden oksilla, koivun norkoissa. Jos olemme koronaan väsyneet, niin kauneuteen emme koskaan!

Kommentointi on suljettu.