Kirjoittamisen sietämätön kutka

Kekki Punttinen oli kirjoittanut yleisönosastoon mädäntyneen kananmunankatkuisen kannanoton lumiauroilla tukituista katuliittymistä:
”On se kumma kun työnnetään lumet vanhojen ihmisten pihaväylille että joutuu ite lapioimaan ja ottaa huonokuntosia sydämmestä kun on kalliit katumaksut maksettu ja on pienet eläkkeet. Nimimerkki: Erittäin suuri joukko oma-koti-talo-asukkaita.”

Kekki oli erittäin tyytyväinen kirjoitukseensa. Muutamia saman mielisiä vastauksiakin tuli, mutta eräänä aamuna palstalla odotti karvas yllätys:
”Miksi annetaan palstatilaa kouluttamattomille kirjoittajille, jotka eivät osaa suomen kielen alkeitakaan. Irvokkaana esimerkkinä tästä oli 6.3. julkaistu kirjoitus lumen aurauksesta.”
”Vai ei osaa suomen kieltä. Kyllä minä olen tähän asti sitä ollut puhuvinani ja hyvin olen saanut asiani toimitettua.”

Sen verran asia suivaannutti Kekkiä, että hän pyysi vaimoa tuomaan kirjastosta jonkun kirjoitusoppaan. Vaimo toi kirjan nimeltä Selkokirjoitusta aloittelijoille. Kekki tutki opasta.
”Havainnollisuus, rakenne, yhteiskunnalliset ja yksilölliset merkitykset, tyyli. No kaikki löytyy. Jos tuo ei oo havainnollista, että sydämmestä ottaa, niin mikä sitten on? Ja katujen hoito on yhteiskunnallista jos mikä? Tyyli, eikös se enemmän liity akkojen mekkoasioihin?”
”Hei eukko, sano, mikä tässä muka on vikana?”
”Olisiko siinä jotain pilkkuvirheitä”, ehdotti Sirppa-vaimo varovaisesti.
”Ei sitä pilkuilla kirjoiteta eikä kortilla ajella”, Kekki vänkäsi vastaan.
Mutta jostain mielen sopukoista pullahti mieleen jotain kouluaikaista ”että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin…” Ja kun muistin hanat alkoivat aueta, Kekki muisti punastuen että suomalaisen miehen sydämeen ei mahdu kuin yksi ämmä.
”Hitto, siihen tuli laitettua että sydämmeen. Ja että ja kun eteen olisi pitänyt tulla pilkku.”

Sitten hän keksi: ”Minä kirjoitan runomuotoon. Siinä saa kirjoittaa miten haluaa.”
Iltauutisten jälkeen inspiraatio iski. Sähkönsiirtoyhtiö Satavarma oli jakanut 50 miljardia osinkoja, vaikka yhtiön tulos oli vain 25 miljardia.
”Mikä se on tämä Satavarma virma, kun sen johtajat kolhvikentille kirmaa, kyllä nyt on eessä ajat pahat kun köyhiltä viedään kaikki rahat, ei tahdo millään eläkkeellä olla jaksaa, kun pitää herrojen osinkoja maksaa, minä muutan huomenna Saksaan.”
Kirjoitusta ei julkaistu.

Kirjoitusharrastuksen alkuun päästyään Kekki päätti kirjoittaa näytelmän. Hän esitteli suunnitelmaansa ohjaaja Kielo Farssiselle.
”Siinä palaa ensin se autiotalo, kun ne rosvot lähtee karkuun ja poliisit ajaa niitä takaa moottoriveneillä ja se lammaslauma…”
”Anteeksi, mutta miten nämä kohtaukset voidaan toteuttaa näyttämöllä?”
”No, sehän on tietysti ohjaajan asia se”, vastasi Kekki.

Nykyään Kekki Punttisen yläkerran huoneessa palaa valo yömyöhään. Tekeillä on omakustannekirja nimeltään Kaikki minun elämäni. Kirjaan mahtuu Kekin ennakkokuvauksen mukaan mielipidekirjoituksia, runoja, vitsejä, sääilmiöitä, lapsuusmuistelmia ja hänen isovanhempiensa evakkomatkan vaiheita. Kirjan ennakkotilausmyynti on jo alkanut.

Saatuaan kirjan valmiiksi Kekki aikoo suostua kirjoittamaan SS-blogeihin.

Kommentit

  • Hannele Koivisto

    Tsemppiä Kekki!

    • Seija Hämäläinen

      Kun ihminen saa kirjoittamisviruksen, sen kanssa pärjää vain ruokkimalla sitä teksteillä. Ei parane koskaan.

  • POEKA

    Itellänikin ajatus laukkaa ja suu käy koko ajan, mutta ei niitä ossaa paperille laittaa, ku kirjoittamisesta on tehty niin pirun vaikeeta kaikkine sääntöjen.

    • Seija Hämäläinen

      Pääasia, että sana liikkuu ja voi hyvin. Puheliaat ihmiset ovat lahja hiljaisille. Heidän avullaan pääsee mukaan puhemaailmaan, vaikka itsellä olisi kankea kieli.

    • Hannele Koivisto

      Ei haittaa, vaikka kirjoitussääntöjä ei hallitse. Parasta on omien ajatusten esille tuonti. Riittää, kun ainakin osa lukijoista ymmärtää. Omintakeinen tyyli on mielenkiintoista. Kirjoittaminen kirjoittajaa opettaa.

  • Hannele Koivisto

    Ei parane kirjoittamisvirus, ei!

Kommentointi on suljettu.