Pientä kiusaamista vain. Harmitonta nahistelua ja leikkimielistä sanailua. Toverillista tönimistä. Sitähän lapset ja nuoret ovat aina tehneet ja tulevat tekemään.
Mutta pikkuhiljaa on tietoisuuteemme hiipinyt kouluissa, vapaa-ajalla ja somessa tapahtuva KIUSAAMINEN. Se ei olekaan enää herttaista aikuiseksi kasvamisen harjoitteluun kuuluvaa toimintaa, vaan järjestelmällistä ja suunnitelmallista, usein huippuunsa asti kehitettyä jopa 24/7 alistamista ja rääkkäämistä kaikilla rintamilla.

Asiasta puhutaan paljon. Kaikki puhuvat. Vanhemmat, opettajat, sosiaalityöntekijät, psykiatrian puolen ihmiset, poliisit, poliitikot ja presidentti. Puhetta riittää, mutta kiusaamista ei saada kitkettyä. Se leviää kuin jättikoiranputki.
Entiset kiusatut tilittävät tuntojaan ja voittojaan lehdissä, miten heistä kiusaamisen avulla tuli niin vahvoja ja hyviä ihmisiä kuin mitä he nyt ovat. Hyvä tietenkin, että tuovat asioita esille, mutta jotenkin niissä on mielestäni myös outoa makua. Heille, joille jokainen kouluunlähtöpäivä on painajainen ja pelon aihe, ei tuota paljoa lohtua se, että joku on kymmenen kiusaamisvuoden päästä päässyt jaloilleen.
Itsemurhan tehneet eivät voi hehkuttaa lehtien lööpeissä. Eivätkä he, jotka vielä ovat hengissä mutta hengettömiä. Masentuneet ja kiusaamisen takia otteensa elämään menettäneet. Moni ajaa koko elämänsä puolivaloilla, sillä jokaista mielen sopukkaa ja aivojen kolkkaa ei mikään menestys pese rääkkäämis- ja kidutuskokemuksesta puhtaaksi

Mikä tätä yhteiskuntaa vaivaa? Miksi täällä ei pystytä turvaamaan lasten koulunkäyntiä? Miksi lapsen on pakko mennä kouluun, jos se on kidutuspaikka. Miksi missään ei ole aseita tätä terrorismia vastaan? Miksi missään ei ole lääkettä tähän ruton lailla leviävään epidemiaan?
Miksi kukaan ei voi puuttua mihinkään, miksi kaikki toimenpiteet tämän henkisen ja ruumiillisen väkivallan yhteydessä on jossakin helvetin laissa kiellettyä?
Miten meillä voi olla varaa menettää nuorisoa antamalla tämänkaltaisen syövän levitä?

Ainoa tarjolla oleva lääke taitaa olla koulun vaihto, mutta sitä ehdotetaan kiusatulle. Oikeasti kiusaajat pitäisi toimittaa kunnon myllyhoitoon kaikenlaisen ymmärtämisen ja lässyttämisen sijaan.
Minun ymmärrykseni mukaan kiusaaja on rikollinen, pahoinpitelijä. Kiusaamisessa tulee ahneus, kun saa sitä rauhassa tehdä. Lisää, enemmän, julmemmin. Ensin koulussa, sitten jo vapaa-ajalla. Jossain jutussa nimettömänä esiintynyt opettaja sanoi, että osa oppilaista käyttää välituntiaikaa kiusaamisviestien lähettämiseen. Ehkä kohta on järjestettävä oppituntejakin kiusaamisen edistämiseksi.
Toinen lääke on se, että annetaan neuvoja miten kiusaamisen voi kestää! Herrajjumala! Viime syksynä eräs tyttö kirjoitti Facen yleisessä jakelussa raskaista kokekemuksistaan. Kommentteja tuli paljon, mutta sävy oli yleensä se että ”koeta kestää, joskus se loppuu”, ”sinusta tulee vahva” ja kaiken huippu oli kun joku kirjoitti ”sinä olet kaunis”. Siitä se apu tulee, kun joku sanoo kauniiksi.
*
Seura-lehdessä nimimerkki Suuttunut ehdotti: Miksi ei perusteta metoon kaltaista kampanjaa, jossa voitaisiin käyttää oikeita nimityksiä ja puhuttaisiin oikeista seuraamuksista. Nimenä voisi olla Wetoo. Voisiko tämän kirjoituksen kommentoiminen ja jakaminen olla alku?