Kujanjuoksua

Tämä on kirje jokaiselle lääkärille, jolle vanhuspotilaat ovat vain höperehtivää massaa, nöyrää ja vähään tyytyvää.
Vastaantotollesi kävelee vaivalloisesti kepin kanssa ikääntynyt potilas. Hän on sairastanut syöpää jo useamman vuoden ajan ja tulee nyt luoksesi kuukausia jatkuneiden vatsakipujen takia huolestuneena koko ajan kohonneiden koearvojen takia. Hän on kitunut valveilla öisin, ja toiminut vuorokaudet ympäriinsä omaishoitajana. Hän on puristanut itsestään irti enemmän ja enemmän, ja nyt viimein koko yön valvottuaan yltyneiden kipujen takia hän tulee luoksesi päivystysvastaanotolle apua hakemaan.
Sinä kehtaat kuulustella häneltä, miksi hän on tullut nimenomaan päivystysvastaantolle. Puheesi sävystä hän saa käsityksen, että sinne ei olisi saanut tulla. Näin sinä jo heti kättelyssä auttamishalun sijasta aliarvioit hänen ymmärrystään omasta tilastaan.
Potilas kertoo vaivojensa olevan samanlaisia kuin maksakivien aiheuttamat. Sinä vastaat, ettei sellaisia ole olemassakaan, vaikka potilaalta on sellaisia poistettu aikaisemmin. Eli suhtaudut häneen taas kuin täyttä ymmärrystä vailla olevaan ja kävelet hänen ylitseen oman kaikkitietäväisyytesi askelin. Sinä, joka olet valassasi luvannut lievittää luoksesi tulevien ihmisten kärsimyksiä.

Sinä itse et ymmärrä, että kun hänellä on ollut lisääntyviä kipuja jo kauan syöpähoitojen ja kipeän lonkan lisäksi, että hän on sinnitellyt viimeiseen asti omaishoitajana 24/7 ja on tullut viimein hakemaan sinulta apua luottaen sitä saavansa. Sinä et ymmärrä, että sinun velvollisuutesi on auttaa häntä saamaan pikaista hoitoa ja ennen kaikkea, luomaan turvallisuutta ja huolenpidon tunnetta. Että hän ei tullut vastaanotollesi toimiakseen yleisönä, jolle esittelet tietosi tai tietämättömyytesi määrää, tai näytät valtaasi valita asiakkaasi ja väheksyä hänen kipujensa ja huolensa määrää.

Laitoit toki lähetteen verikokeisiin ja jatkohoitoon pääsemiseksi, mutta muun vastuun siirsit itseltäsi pois kehottamalla häntä menemään KYSin päivystykseen, jos tarve vaatii. Miten pystyit lupaamaan hänelle sinne pääsyä, vaikka itse arvelit, että sinun päivystyksessäsi hän oli väärä henkilö väärään aikaan väärässä paikassa.
Tutkitut arvot, joiden normaalirajat ovat 35-105, näyttivät 1100. Toiset arvot olivat melkein 300, kun normaali olisi alle 10. Soittaessasi hänelle tietoa tuloksista, käskit hänen itse ottaa yhteyttä KYSiin. Miksi et sinä ottanut?

Potilaalla on vahva tunne siitä, että yli 80-vuotiaille ei enää hoitoja kiirehditä antamaan. ”Odotetaan viikatemiehen tuloa”, hän sanoo. Minä sanon, että kujanjuoksua* on iäkkään, monisairaan ihmisen elämä. Juokse sinne, juokse tänne, soita sinne, soita tänne, et kuulu sinne etkä kuulu tänne. Kukaan ei kysy, miten jaksat. Jaksatko ollenkaan kipujesi ja vähäisen unen kanssa? Kuka kysyisi ”MITÄ SINÄ ITSE TARVITSET TÄLLÄ HETKELLÄ”?
Mistä saataisiin tukihenkilöitä, jotka auttaisivat iäkkäitä ihmisiä lääkärin vastaanotolla

* Kujanjuoksu on useissa maissa käytetty ankara rangaistusmuoto, jossa tuomitun piti juosta kahden raipoilla tai kartuilla heitä lyövän miesrivin välissä. 
*
Toivoisin kommentteja tästä aiheesta. Vastaavanlaisia kokemuksia on varmasti paljon.

Kommentit

  • porkkanan juuria

    Harvinaisen tylyä käytöstä akateemiselta IHMISELTÄ, ja ihmiseltä ennen kaikkea. Se kokemus minulla on, ettei lääkärin vastaanotolla ajatella kokonaisuutta. Vain yhtä pientä yksityiskohtaa (kipua tms.) kerrallaan. Toiselle pitää varata uusi aika ja ehkä paikkakin. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus kipuineen kaikkineen. Pilkopa siitä. Että mikä kipu suurin ja akuutein. Eli lääkäriin kannattaa mennä vain silloin kun itse tietää mikä vaivan nimi on. Ja sekös lääkäriä vasta ärsyttääkin.

  • seija sanaleikkimökistään

    Samaa yhden vaivan kerrallaan hoitamista olen ihmetellyt. Ihmeellistä tehotonta juoksettamista. Eikö voitaisi tarjota eri pituisia aikoja eli sen mukaan, montako vaivaa on.
    Kirjoituksen tapauksessa lääkkeenä tuntuu olevan käsittämätön pompottelu ja sekasotku, joilla pelataan aikaa.
    Ainakin kivunlievitys pitäisi laittaa kohdalleen, vaikka mitään muuta ei voitaisi tehdä.
    En tiedä, voiko Sote enää sotkummaksi asioita tehdä. Ainakin välimatkat maalla pitenevät entisestään. Sadankin kilometrin kuljetus on kivuista kärsivälle helvetin pitkä matka.

  • POEKA

    Äskettäin kiersi Facessa juttu missä mietittiin mahdollisuutta, että turvapaikanhakijoiden ja vanhusten hoito-/asumispaikkoja vaihdettaisiin päittäin. Paranisi vanhusten olot merkittävästi välittömästi.
    Näinkö meillä tosissaan palkitaan se sukupolvi joka on sotien jälkeen tämän maan rakentanut ja jaloilleen nostanut?

  • seija sanaleikkimökistään

    Vankien ja vanhusten hoitopaikkoja ehdotettiin myös vaihdettavaksi.
    Kyllä se tuntuu pahalta, että raatajasukupolvi joutuu viimeisillä voimillaan kerjäämään apua, silloin kun heillä on hätä. Sillä sisulla, mitä heillä on, yritetään selvitä omin voimin turhan pitkään.
    Empaattisuus on rahan tieltä katoava luonnonvara.

Jätä kommentti

*