Kaupungin luinen lantio, kiviset kadut
odotuksen poltteessa, musiikin runous
rukous kiertelee kattojen yllä.
Torneista naakat rääkäisten lentoon.
Kehon kaarteissa jännite, järjetön
vapaus hiuskiehkuroista varpaisiin.
Jäljet iholle ja ruumiin muistiin.

Jorma Uotinen punaisessa hameessa,
uros ja naaras, tummat miehet siittävät
Joutsenlampeen afrikkalaiset rytmit.
Flamencon poljento, iskut ja rakkauden
tuskan puhtaaksi kärventämä liekki.
Verenpunaisen ruusun piikki.

Kauppakadun hämykapakoista
salaisuudet öisille kaduille
katseissa polte, kiihkeä vaatimus.
Hengästyttävissä kosiomenoissa
lihas notkeana, torikivissä lämmittää
auringon kiimainen hehku yön.

Lantiosi koskettaa tangoon. Minä soin,
tanssin, tango riivaa, raastaa, vaatii.
Pelkkä halu ei riitä, annan haavani käsiisi.
Huudan kuin satamaan saapuva laiva.

Valkeisenlammella syntyvä aamu,
ruusut tuoksuistaan raskaina.
Poimit kasteisen kukan hiuksiini,
kuiskaat: Amoroso, spiccato, lacrimoso.

Itkikö Pushkinin patsas – en muista.