Lasten oikeuksien päivänä 20.11.

Reppulapset

Täyttäessäni vuoden
vanhempieni välille puhkesi railo.
Kaksivuotiaana jäävuori halkesi kahtia.
En tiennyt enää missä sänkyni,
syöttötuolini oli, en osannut
kulkea rappuja varmoin askelin.
Yöllä heräsin märkään itkuun.

Minä sain koulurepun, jossa asui nalle,
unikirja ja vaatteita jokaiselle säälle.
Minusta tuli kulkuri,maailman matkaaja.

He sanoivat itselleen, toisilleen:
niin pieni vielä ei ymmärrä eikä muista.
Mutta en se ollut minä, joka ei ymmärtänyt.
Minä vain en osannut sanoa.

Ulkoistetut lapset

He kuljettavat repuissaan
pienen elämänsä kokoista pesää
vaihtavat paikkaa nallensa ja
unisatukirjansa kanssa.

He ilmestyvät
kännykällä kutsuttuna
vapaitten aikuisten
sinkkuelämään, häipyvät
taikasauvaa heilauttamalla
Lapsipalvelut silloin kun
tarvitaan lapsia laatuaikaan.

Koottaisiinpa yhteen
kaikki yksittäistapaukset
syntyisi lasten armeija
Reppufirma, reppu valmiina
pakattuna lähtöön
hämmästyttävä suuruudessaan

Ja lasten armeija marssii…

Kommentit

  • porkkanan juuria

    Tämä runo kosketti tänään, jolloin itsekkyys on hyökännyt työelämään, parisuhteeseen, perheeseen. Missä on entisten aikojen yhteisöllisyys? Lapsemme kasvavat tähän itsekeskeiseen maailmaan toistamaan ja kenties vielä jalostamaan tätä syöpäläisominaisuutta. Millaisia valintoja lapset itse tekisivät? Onko heiltä edes muistettu kysyä?

Jätä kommentti

*