Santtu 17 v (20.1.2017) oli luetuin kyhhäykseni. Valitettavasti kävi niin, että Santtu ei kestänyt julkisuuden tuomia paineita, vaan sairastui ja joutui autojen taivaaseen (=romuttamolle) juuri ennen täysi-ikäiseksi tuloaan. Ei näköjään ole viisasta vetää läheisiään juttujen aiheeksi.
Päästäkseni liikkumaan paikasta Y paikkaan Ö oli hankittava uusi kulkupeli. Jouduin ottamaan nykytekniikkaa tuntevan henkilön mukaan koeajolle, jota en olisi osannut itse suorittaa. Santussa kaikki oli selkeää ja pelkistettyä, tämä uusi häkellyttää harva se ajokerta. Kevytharkon kokoinen ja Raamatun pituinen käyttöohjekirja on kovemmassa käytössä kuin auto.
Ensimmäinen toimenpide oli tankkaaminen. Etsiessäni ohjekirjasta tankin luukun aukaisuohjetta luin samalla tankkaamisen hengenvaarallisista riskeistä. Säikähdin jälkikäteen sitä, miten olin tietämättömyyttäni uskaltanut koskaan mennä puolta kilometriä lähemmäksi tankkauspisteitä, niin vaarallista polttoaineiden kanssa puljaaminen tuntui olevan. Mutta tankattava oli päästäkseen Rissalan varuskunnan Sotkuun.
Rissalasta illankähmässä lähtiessä avasin etäavaimella ovien lukitukset, valot välähtivät, mutta kahvasta vetäessä ei tapahtunut mitään. Muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen avasin oven avaimella vääntäen, ja kahvasta vetäessäni varashälyttimet räjähtivät soimaan Rissalan autiossa kesäillassa. Elämänkumppanista näin miltä ihminen näyttää silloin, kun hän haluaa vajota maan rakoon. Ihme kyllä, kukaan ei tullut katsomaan eli Rissalan parkkipaikalta saa aivan rauhassa varastaa autoja.
Syy ovien avautumattomuuteen oli se, että painelin avaimesta lukitusta avauksen sijaan.
Ajaminen moottoritiellä vaatii ehdotonta tarkkaavaisuutta ja hillintää. Santtu kulki vakaasti kuin juna, ja suunnan kääntämiseksi ohjauspyörää piti vääntää hartiavoimin. Uusi ajokki kääntyy pikkurillillä. Holtiton peli. En pysty harrastamaan lempikatselemistani eli mistä on hakattu puita tai peräti tehty aukkohakkuu.
Peruuttaessani ensimmäisen kerran autotallista pois, minut säikäytti voimakas hälytysääni. Vauhkoontuneena kesti jonkin aikaa, ennen kuin tajusin, että autossa on peruutustutka.
Seuraava hälytysvalo, jota ihmettelin näytti lumihiutaleelta, jonka päällä on huutomerkki. Selitystä ei löytynyt ohjekirjasta, mutta sain muuta kautta tietää, että se oli varoitus liukkaasta ajokelistä (+4 astetta!). Symboliymmärrykseni ei ole huippulaatua, ja kuvat ovat aika pieniä syttyröitä.
Viimeksi lähtiessäni liikenteeseen alkoi piipitys, joka voimistui. Ajoin levikkeelle, jossa ääni loppui. Taas liikkeelle lähtiessäni se alkoi ja koska en pystynyt mihinkään pysähtymään, se jatkui voimistuen koko ajan. Viimein selvisi, että kartanlukijan paikalla olevalle käsi- ja kannettavan tietokoneen laukuille olisi pitänyt laittaa turvavyö. Ylimitoitettua hullutusta. Korvani olivat tukossa pitkän aikaa sen kimityksen jälkeen.
Monenlaista turhaketta on. Vipstaakia ja hipaisunäppylää. Sivulasitkin aukenivat alkuun muutaman kerran, kun huomaamattani olin nojannut kyynärpäätä oven sisäripaan.
Suuri ihmetyksen aihe oli alkuun se, että takaluukku pysyy itsestään auki! Kävelysauvan, joka oli Santussa vakiovarusteena pönkkäystä varten, voi jättää kotiin kaverinsa viereen.
Nykyisen auton ohjekirjassa on hengenvaaran merkillä varoitus: ”Ennen takaluukun sulkemista varmista, ettei ruumiinosia ole välissä.”
Emme ole uuden auton kanssa vielä tehneet sinunkauppoja. Emme ole vielä saapas ja sukka, bensa ja letku. Kun se pönöttää pihassa, näyttää siltä. että joku vieras on tullut käymään ja pysäköinyt autonsa siihen. Prisman parkkipaikalla elämäntoveri haahuelee Alk… eiku apteekissa käytyään pitkin ja poikin Santun profiilia etsimässä.
Mutta ehkäpä 16-17 vuoden yhteistaipaleen jälkeen olemme tämänkin auton kanssa kuin selkä ja reppu, rengas ja tienpinta ja olen säikkynyt kaikki hälytysvalot ja piipitykset läpi. Santussa paloi turvallinen ”check engine”- valo (=auto on heti vietävä lähimmälle korjaamolle) alusta loppuun asti j,a siitä tiesi aina että kaikki on hyvin.
Kaapunnin poeka
Liian fiksuja vehkeitä ne yrittää tehdä autoistakin. Siellä kun konepellin alla tietsikka keksii mennä juntturaan niin mitähän sitten. Ai niin ja ruumiit kannattaa tosiaan pakata hyvin, takaluukun välistä roikkuva käsi tai jalka saattaisi herättää ei-toivottua huomiota…
seija sanaleikkimökistään
Hieno huomio kaapunnin pojalta. Maalaiset eivät varmaan olisi tuota hokanneet, kun jopa ohjekirjan laatijalta oli unohtunut vaihtoehto, että kehon osia saattaa olla myös luukun sisäpuolella. Tai ehkä hän tarkoittikin vain sitä.
plokkariukki
Ai että tämän tyyppinen huumori puree! Ei haukuta eikä mollata kettään, ei ies ittiään. Jokaisessa lienee puutteita, jopa peilistä katsovassa naamassa ja kalliissakin kulkineessa, naapurista puhumattakaan. Opetellaan uutta kun on tarvis (pakko), siinä toivossa että ”vanha koirakin oppii uusia temppuja”. Kiitos Seija!
seija sanaleikkimökistään
Kiitos plokkariukille. Huumori on elämän polttoaine, jota ilman ei autoilustakaan tule mitään.
Nykyhuumori on usein ilkeilyä, ei elämää keventävää niinkuin sen tarkoitus olisi.
Sinun blogeissasi tätä polttoainetta on paljon, kiitos mielenkiintoisista kirjoituksistasi.
Ari Niemeläinen
Eikö Seija tekisikin mieli joskus rätkyttää toisten tollojen tietämättömyydelle ja hölmöilyille? Joskus siihen toki mekin sorrumme, mutta mihin se johtaa, ei mihinkään tai sitten saa mitä tilaa. Kiitos kehumisesta, ai että se tekköö hyvvee vaikkei jutuis ois aihettakkaa!
Leena Raveikko
tämän luettuani päätin, että en ikuna osta uutta autoa, käytetty kansanauto kelvatkoon kun on tähän astikin kelvannut. miten sitä käyt näppärästi kaupassa piipahtamassa, kun tuollainen älyauto matkaasi mutkistaa. et mitenkään.
seija sanaleikkimökistään
Kaikki selkeä ja simppeli muutetaan muka älykkääksi. Käyttäjä joutuu maksamaan ominaisuuksista, joista ei puoliakaan käytä.
Mitä ihmettä esimerkiksi tavallinen pyöräilijä tekee kymmenillä vaihteilla?
POEKA
Pakko myöntää, että jos ei nyt ihan oo naurunremakkaa, niin vähintäänkin vienoa sisäänpäin hymyilyä ollut kun on noihin avunhuuto soittoihin vastannut :-D
seija sanaleikkimökistään
Monta naurunremakkaa saat vielä nauttia, tähän mennessä olen kokenut / kokeillut vasta murto-osan kaikista näppylöistä. Odotahan Poeka kun talvi kunnolla tulee!
Pitkää ikää (nauru pidentää ikää).