Vaalien alla elämä on yksitoikkoista jaanaamista. Puhkihaalistuneita ja -kuluneita aiheita jankutetaan, inkutetaan ja vänkytetään loputtomiin, vaikka niihin ei ole mitään muutosta tai parannusta saatu aikaan tähän mennessäkään.
Ehdokkaat eivät nuorene muuten kuin painetuissa kuvissa, jotka illistelevät lehdissä, autoväylien varsilla liikennemerkkeinä ja tarttuvat ilkeästi sormiin postilaatikosta. Ei edes bussissa saa istua rauhassa kun selkänojista ja kuvaruudusta sinua tuijotetaan.
Vanhat ukot kiistelevät suu vaahdossa lasten päivähoito-oikeuksista, vaikka joillakin on kohta omat vaipat mietinnässä. Sotesta, josta kukaan ei tiedä mitään, ehdokkaat tietävät kaiken. Jokainen homekoulu kunnostetaan. Joka niemeen rakennetaan tai ei-rakenneta oma FinnPulp, kuulijoista riippuen. Jokainen kunta herää eloon arvaamattomaan, kun pyörätiet ja puistot ulotetaan takametsien mummeroille, joiden pilssivedet saastuttavat Suomenlahden. Rospuuttoaikana rotkoille painuvista maanteistä ei näissä yhteyksissä puhuta.
Vaaleja edeltävä aika on yhtä suurta puutarhaunelmaa. Ehdokkaat heittelevät sekakylvönä kaikenkirjavia lupausten siemeniä, ja yrittävät saada kuulijat kuvittelemaan ylipursuavaa satoa tulevalla nelivuotiskaudella.
Eri puolueiden ruohonjuurijäsenet, kuin pikku mikrobit ja hyppyhäntäiset, tekevät mukatärkeää vaalityötä. Työtä? Mitä työtä on levittää jonninjoutavaa paperisilppua pitkin kyliä, nehän voisi laittaa painosta tultua suoraan roskalavalle.
Pyyteetöntä vai pyyteellistä? Joskus vaalirenki/piika voi saada kuntapoliitikoksi pyrkivältä hymyn tai olalle taputuksen ennen vaaleja. Se riittää kiitokseksi, sillä valituksi tulon jälkeen on turha mennä valtuutetulle kuiskuttamaan rakennuskaavan muutoksesta tai kotijärven parantamisesta.
Muuten – olen ollut huomaavinani, että vanhuksien asioilla ei näissä vaaleissa äänestäjiä vaivata. Heille on kohdistettu ei-mitään. Lasketaan varmaan sen varaan, että se vaalikarja äänestää kumminkin vanhasta muististaan tai muistamattomuudestaan.
Muistisairaatkin voivat äänestää, vaikka oma nimi olisi hukassa.
Jotain pitäisi tehdä seuraavien vaalien virkistämiseksi. Muutamia ehdotuksia:
Vaalimakkara: kärvennettyjen halpalenkuroiden asemasta ehdokkaat voisivat esitellä vaikka omia vyötärömakkaroitaan.
Ämpärit: Niille ehdokkaille, joilla komeilee nuoruuskuva mainoksissa, laitettaisiin esiintymistilanteisiin ämpäri päähän, ettei äänestäjien shokki äidy liian suureksi ja aiheuta ylimääräistä kuormitusta soteyksiköihin.
Mainoslehtiset: Ehdottomasti suurin hyöty saataisiin painattamalla niitä vessapaperille.
Lehtimainokset: Vaihtelun vuoksi ehdokkaiden kuviin lisättäisiin 20 vuotta nykyisen 30 vuoden vähentämisen sijaan.
Puheet: Ne voitaisiin vaatia runomuotoon tai esittää laulaen ja tanssien.
Keskustelut, haastattelut: Sen sijaan että poliitikot keskenään jauhavat ulkoa opettelemiaan lauseita, heitä tenttaamaan pitäisi löytää erilaisia rätväköitä suunsoittajapersoonia. Vastauksien pitäisi mukailla haastattelijan puhetyyliä.
Kynät: Hymyjä ja pusuja, pusuja ja halauksia. Niitä ei kukaan saa koskaan liikaa eivätkä maksa mitään.
No – vaikka äänestäjä joutuu joskus miettimään, kumman valitsisi: Söisikö litran räkää vai kilon vastarevittyjä rupia, vaalien jälkeen kaikki ovat voittajia. Onneksi olkoon jo etukäteen!
POEKA
Kun asuu täällä jossain, missä ei ole koko ikäänsä asunu, niin on hirmu suuri houkutus liittyä nukkuvien puolueesee. Ei näistä ehdokkaaista ketään tunne ja kyllä ääntä maailmaan riittää. Se on ku tuuli huulia heiluttas ku ne tuolla puhuu. Totuushan on, että jos läpi pääsiskin joku nuorempi jolla olisi hyviä ajatuksia, niin kyllä se puolueen toimesta tukahdutetaan tyyliin ” näin on aina tehty ja tullaan tekemään. Yksittäinen edustaja ei saa ääntään kuuluville, koska sen tulee noudattaa puolueen linjaa. Ja toinen suuri hämmennyksen aihe on ,se että miten ihmeessä meidänkin päälehden sivuilla voi olla ehdolle ainakin 4 semmosta jotka istuu jo Arkaadianmäellä? Luulis siinä olevan jo työtä tarpeeksi. En voi mitenkään uskoa, että Suomen asioitten ajamisen jälkeen riittäisi aikaa tulla kotikonnuille kokkoustammaan ja perehtymään paikallisiin asioihin. Kyllä tämmösissä asioissa pitäisi kaikille riittää se yksi palli ja sen KUNNOLLA hoitaminen.
Seija Hämäläinen
Tuossa tuli monta tosiasiaa. On erittäin hankalaa äänestää paikkakunnalla, jonka ehdokkaita ei tunne. Ehkä tikanheitto on tässä paras vaihtoehto.
Nuorella valitulla on edessään monta kattoa ja seinää, ennen kuin on kuntansa valtuustossa tai Ardadialla. Kotiseutua vain pitää jotenkin muistaa, jos mielii tulla valituksi uudelleen.
Leena Raveikko
Niinpä niin, Seija. Olet taas oikeassa. Minun ainoa huoleni on, että kun olen selkä vänkyrällä kantanut noita painettuja vaalilupauksia postilaatikostani roskiin, niin onko siinä kasassa mennyt se tärkeä nuohousilmoituskin. Se kun kiinnostaa enemmän kuin tämä vaaliripaska oheisohjelmineen.
Seija Hämäläinen
Ne mainokset on painettu niin hankalalle paperille, ettei niistä ole edes saunan uunin sytykkeeksi saati kalanperkausalustaksi. Ei edes lämmikkeeksi (niinkuin jalkaräteiksi) kumisaappaisiin.
Muista halata nuohoojaa, se tuottaa onnea.
Eino J. (maallikkona)
Odotan, mitä seuraavana olevat presidentinvaalit tuovat mieleesi …
Niin, yksityisin miettein havaitsin tuossa ruokatauolla, että vaarattomista asioista on puhe: Vaaleista toipuu heti kohta vaali-illan jälkeen; ja
+ Haava, rupi paranee yleensä 12 päivässä ja räkää niellään päivittäin neljänneslitra (¼), joten litra vastaa noin neljää päivän toipumisaikaa.
Poimin muutaman tiedon: Tieteen kuvalehti ” 18.2.2016 – Joka päivä mahalaukkuusi valuu nenäontelostasi noin neljänneslitra räkää. Nenä ja poskiontelot tuottavat räkää, ja värekarvat siirtävät sitä kohti nielua ja ruokatorvea.
+ + Mahalaukkuun päätyvä räkä on vaaratonta: mahahapot tekevät nopeasti selvän epäpuhtauksista ja bakteereista, ja suurin osa limasta imeytyy takaisin elimistöön.
Räkä toimii myös nenän voiteluaineena. Se koostuu vedestä, proteiineista ja suoloista ja tuo nenään ja nieluun kosteuttaa ja ravinteita, jotka estävät niitä kuivamasta.
tohtori-palstalla ja wikipediassa; rupi, crusta:
+ W: Teuraseläinten verta käytetään monien ruokalajien valmistamiseen. Esimerkiksi Skotlannissa valmistetaan verivanukasta, Suomessa mustaa makkaraa, veriohukaisia, rössypottua ja veririeskaa. Veririeskan lisäksi on myös muita leipäohjeita, joissa osa nesteestä korvataan verellä. Veri antaa ruokalajeille mustan värin.
+ + Verenvuoto haavassa poistaa kehosta mahdollisesti pistohaavan kautta tulleita epäpuhtauksia tai kiinteitä aineita. Haavasta vuotava veri hyytyy haavaa suojaavaksi ruveksi. Rupi lähtee pois kun sen alle on kasvanut uutta ihoa.
– Rupi on kuivuneesta veriplasmasta, kudosnesteestä tai tulehdusnesteestä ja kuolleista tulehdussoluista koostuva haavan tai ihottuman väliaikainen kuori. Ruven alle muodostuu suojassa uutta pintakudosta, ja aikanaan rupi irtoaa. Irtoamisen yhteydessä esiintyy yleensä kutinaa.
– Apteekkiliiton sivulla: Akuutin haavan erite on lievästi hapanta ja se sisältää haavan paranemiselle tarpeellisia ravintoaineita ja kasvutekijöitä… Vaurioituneet kudokset tarvitsevat korjaantuakseen riittävästi energiaa ja proteiineja: vaikeat haavat voivat tuplata elimistön proteiinintarpeen. Haavan paranemista voidaan jouduttaa monipuolisella ruokavaliolla. kertovat apteekkarit …
Seija Hämäläinen
Kiitokset perusteellisesta räkä- ja rupitietoiskuista. Sanonta on peräisin Suomen kansan arvoituksia ja sananparsia sisältävästä kirjasta. Jossain muualla sanotaan että voi valita ruton ja koleran välillä kun pitää valita useammasta pahasta tai vähemmän hyvästä yksi.
Eino J. (maallikkona)
Kiitos -Laitoin tuossa päivällä pystypeukun.
– jossakin olen saman kuullut aiemminkin.
++ Tulisi varmaankin olla sisäpiiriläinen tai pienituloinen että vaalit kiinnostaisivat – tosin äsken uutisissa varoitettiin myös suurituloisten ja hyvinvoivien vakaasta äänestämiskulttuurista, jos ”rupusakkina” jätämme vaalit väliin – voi tulla krooninen rupi (4 v.).
(Uutisvuodossa tiedetään asioista, joten lainaan erään kommentin, minkä ”epä-Tervo” lausui, pahoittelen kun en muista toisen vakiojäsenen nimeä, jokseenkin, että: ’avioliittoneuvoja antoi neuvon, että naisen probleemeja ei miehen tule ratkaista, on vain oltava mukana ja tarvittaessa päiviteltävä – vaimolleen tukea antaen – samaan tapaan’?)
Tottahan on, että historiassa kerrotaan että suurmiehiä /-naisia ei oikeasti ole – tavallisia ihmisiä liki kaikki poliitikotkin ovat. Meillä on myös jokaisella samat ominaisuudet, mutta erisuuruiset määrät – joten ihailen ihmisiä jotka tahtovat pyytettömästi hoitaa yhteisiä asioitamme – kuka heistä on pyyteettömin, on nytkin valinnassa kuvailemasi tavalla se äänestämisen vaikeus.
kaapunkilaenen
Erittäinkin varteenotettavia parannusehdotelmia! Ja kieltämättä ehdokkaan valinta on hyvinkin verrattavissa tuohon inhorealistisen otsikon kysymykseen…
Seija Hämäläinen
Poliittinen systeemi kaipaa parannusta. Se kummallinen kielikään ei ole tästä maailmasta. Yleensä sanojen tarkoitus on selittää ja tehdä ymmärrettäväksi asioita. Poliittisessa puheessa sen tarkoitus on päinvastainen.
Tuli vielä mieleen uusi idea vaaleja varten: puheitten sijaan ehdokkailla teetettäisiin tehtäviä, joissa pitäisi osoittaa ratkaisu- ja järjestelykykyä.
Pelkät puhuvat päät jäävät etäisiksi.