Lukulasit ja ihmisen vuodenajat

Nyt se on tapahtunut! Se, mitä olen pitkään pelännyt mutta kieltäytynyt ajattelemasta. Nyt joudun katsomaan tosiasioita suoraan silmiin kaksiteholaseilla ja myöntämään, että elämä on luopumista. Se on uskottava viimeistään nyt. Kipeältä tuntuu, mutta ehkä siihen tottuu.

Kysyt ehkä: Mikäkö se niin kipeästi viiltää, että sisuskaluihin yltää kuin visakoivukahvainen Mora-puukko. Mikä se nyt painaa hartioita kumaraan kuin syntisäkki? Onko joku kuollut?
Ja minä kyynelsilmin vollotusta pidätellen vastaan: No kun jälkeläisillä on lukulasit!

Vastahan he tuossa permannolla ottivat vaappuvia ensiaskeleitaan sideharsovaipat housuissa pullottaen. Eihän siitä ole kuin välähtävä hetki, kun saattelin heitä kasvunvarakokoisine reppuineen koulutielle. Vieläkin kuulee radiosta soitettavan samoja raskaita rokkibiisejä, joita he huudattivat soittopeleistään niin, että korvissa ja naapuristossa jytisi.
Ja nyt he hapuilevat laseja rintataskusta, vaikka ne ovat otsalla. Ostavat kaupasta mitä sattuu, kun eivät näe pakkausten tekstejä eivätkä kehtaa laittaa laseja päähänsä. Kohottavat harittavat silmänsä rilliensä yli Sauli Niinistön tapaan. Olenhan toki jo huomannut heidän pitävän lukemaansa paperia käsivarren mitan päässä ja kumartuvan tietokoneen ylle nenäetäisyydelle. Mutta en ole tajunnut, mitä se oikeasti tarkoittaa.
Wikipedia paljastaa: Ikänäkö ilmenee 40-45 ikävuoden jälkeisenä aikana. Se johtuu silmän mykiön asteittaisesta jäykistymisestä. Mykiö on silmän rakenne, joka vastaa kameran linssiä. Ikänäkö ilmenee vähitellen lisääntyvänä vaikeutena lukea pientä tekstiä läheltä. 
Ei minun jälkeläisilleni voi tulla ikänäköä, kun he ovat niin nuoria. Lukulasithan kuuluvat varhaiseen keski-ikään ja minä olen tähän asti saanut olla siinä vaiheessa. Tämähän tarkoittaa, että minä olen nyt astunut varhaisvanhuuden kynnyksen yli. Ihmisen vuodenajat luokitellaan: kevät 0-28 vuotta, kesä 28-56, syksy 56-84, talvi 84-105> Olen elellyt kaikessa rauhassa elämän keväässä ja kesäajassa vuorotellen, ja nyt joudun yhtäkkiä hyppäämään hytisevään syksyyn. Ja sitä tietä tutisevaan talveen. Voihan nenä ja nenälle valuvat lukulasit!
Muistatte varmaan silmälasiliikkeen mainoksen, jossa ikääntynyt herra toi vaimolleen silmälasit, kun tarjouksen mukaan sai kahdet lasit yksien hinnalla. Vaimo oli katsomassa televisiota nenä melkein kiinni ruudussa. Silmälasit päähänsä saatuaan hän suorastaan hyppi ilosta, kun näki niin hyvin. Mutta kohdistaessaan katseensa miehensä kasvoihin hän säikähti ja kohta oli jo pakkaamassa laukkuaan…

Toki muistan, miten teräviltä tekstit alkoivat näyttää, kun itse jouduin hankkimaan lukuosan silmälaseihini. Kirjoitukset alkoiva jopa tuntua terävimmiltä, kun kaikista sanoista sai selvän. Neulansilmätkin suurenivat kamelin mentäviksi.
Täysin vaaratonta lukulasien käytön aloittaminen ei ole. Alussa nyökyttelin niskalihakseni kipeiksi vuorotellessani etä- ja lähikatselun kanssa. Lasit vääristivät ja valehtelivat rappusten korkeutta ja muitakin mittasuhteita. Hyvä, kun luut säilyivät ehjänä.
Mutta kaikkeen tottuu. Ehkä joskus vielä toivon eläväni siihen asti, kun lapsenlapset saavat ensimmäiset lukulasinsa. Tarkemmin ajateltuna lukulasit ovat ajokortti aikuisuuteen ja niitä kannattaa juhlia. Kippis!

Kommentit

  • POEKA

    Kuuluin pitkään laseistakieltäytyjien eturintamaan. Jouduin nöyrtymään ja hankkimaan lukulasit reilu vuosi sitten. En edelleenkään myöntänyt tilannetta, vaan hankin varuilta, ku halavalla sain tyttären lasien oston yhteydessä (ota kolmet maksa yhdet). Vuoden pidin laseja piilossa, kaivoin esiin vain suurimmassa hädässä. Nyt kesä loman jälkeen oli nöyrryttävä. Töihin palattua huomasi, että loppukin näkö oli huuhtoutunut helteen lämmittämään järven veteen.

  • seija sanaleikkimökistään

    Sitä se elämä on – nöyrtymistä ja myöntymistä. Laseistakieltäytyminen lienee yleistä, vaikka hyvin valituilla laseilla voi kohentaa ulkonäköäänkin. Esimerkiksi Petteri Orpo alkoi tuntua myös puheissaan jämäkämmältä miehekkäät lasit saatuaan

  • Eino J. (maallikkona)

    taas mukava pakina! eläydyin oikein

    – visakoivukahvainen KAUHAVALAINEN (voi olla ehkä morakin, mutta vanha armeijassakin mukanani ollut mora on maalattua punapuuta?

    + Ostavat kaupasta mitä sattuu, kun eivät näe pakkausten tekstejä eivätkä kehtaa laittaa laseja päähänsä. Oli minullakin alkuun ‘tiimarin’ laseja ja kaupassa suurennuslasi mukana, kun pakkausselosteet ovat paketeissa tusinalla eri kielellä, mutta pakkauskoko on pysynyt entisellään …

    – minä ostin lukulasit erikseen, luen runsaasti, ja nuo kaksitehot ovat toki kehittyneet vuosien varrella, mutta silti – näen vielä tietokoneella ilman laseja, mutta siihenkin on sitten myöhemmin oma ‘pakettinsa’. Niin silmän ‘vikojahan’ ne laseilla korjaavat – siis joskus nuotillakin, MUTTA lukulaseja sain odotella liian kauan – ne koivistolaiset ovat aina kiehtoneet, puolikkaat ja nenänpäässä killuvina – ei saa enää.

  • seija sanaleikkimökistään

    Eino J. kiitos kommentistasi. Kiinnitit huomiota puukon kahva-asiaan, jota itsekin mietin. Puuilo mainostaa Mora Classic-puukkoa, jonka kahva on punamaalattua koivua. Jos se olisi visakoivua, eihän sitä olisi maalilla peitetty. Mutta koska minulla on 500 puun visakoivikko, valitsin materiaaliksi visakoivun.
    Faktojen tarkistus on tarkkaa puuhaa ja sitä pitää tehdä höpöstelyjutuissakin.
    Hyviä lukuhetkiä!

  • Eino J. (maallikkona)

    Hei,
    Oikeassa (ehkä) olet: vanhasta moran kahvasta i on kulunut maalikerros lähes tyystin, hilseillyt ja muuten vain, pesuissa. Silmäilin juttusi jälkeen vanhaa palvelijaani tässä erräänä iltana, JA, ihmeekseni: kuluneen maalikerroksen alta näyttäisi pilkottavan visakoivuisen kaltainen materiaali.

    Aikoinaan puukon lahjoittanut vanhus, joka itsekin oli takonut puukkoja pajassaan, ja valmistanut niihin myös kahvat ja helat, piti puukkoa hyvänä, koska moran voi terottaa hiomalla!

  • Leena Raveikko

    Kaikista kamalinta on se, että shampoo- ja hoitoainepulloihin on teksti präntätty niin pienellä, ettei laseitta näe. Kuka nyt saunassa laseja pitää, ei hitto kukaan. On pakko kipaista ilkosillaan keittiön puolelle teksti lukemaan. Minä en ole laseja kaihtanut. Ensimmäiset hommasin lukiossa (lähes ikkunalasia olivat) kun ne näyttivät niin hyvän näköisille. Että sitä rataa.

Jätä kommentti

*