Lumipyry on tukkinut tiet!

Lumipyry on tukkinut tiet.
Pöyhin nietosten tyynyä,
ryömin vatsallani
pyyn kieppiluolaan lepäämään.
Kääriydyn pimeyden pehmeään
huopaan ja kulautan pohjaan
hämärän yömyssyn.

Hiljalleen kudon
ajatusten villasukkaa.
Kuuntelen miten hiutaleet
asettuvat lumikinokseen.

Yksi kerrallaan.

—————————
Makaan selälläni
lumihangessa
taivaan ja maan välissä.
Lumi valkoinen,
taivas mustansininen.

Avaruuden tähtivieraat
laskeutuvat alemmaksi.
Pudottelevat runoja,
nuotteja taivaan viivastolta.
Laulavat sinistä tähtilaulua.

Voiko enemmän olla yksin
ja niin paljon ystäviä ympärillä.

(Puheaikaa 2007)

Jätä kommentti

*