Voe hyvänen päevä tokkiisa! Savolaista vetkuttelua ja vötkästelyä on moitittu ja naureskeltu hamasta Suomi-elokuva-ajasta hamaan nykypäivään. (Hama = jostakin alkaen, lähtien, asti tai saakka, johonkin asti tai saakka.)
Nyt tuli nenille niin, että veri roiskuu. Savolaisuus on mennyttä. Meillä ei ole enää mitään viäntämistä, kiäntämistä eikä venkoiltavaa. Ei omitään ylpeiltävää eikä hävettävää. Meistä on tullut harmaata massaa. Savo on pyyhkäisty pois navigaattoreista.

Voet äet parka! Sinun lapsistasi ei ole mihinkään. Olet epäonnistunut ja mamma mia on ottanut paikkasi.
Mitä siitä, jos maaseutu autioituu, kun lapsesi eivät halunneet elää ja käyttää siellä saamaansa koulutusta alueen hyväksi. Ei se mitään, vaikka he eivät ehdi eivätkä kerkiä käydä sinua katsomassa edes äitien- tai 70-vuotispäivänäsi. Ei se mitään, vaikka he ovat aina pyytämässä sinulta rahaa, mutta et varmasti olisi arvannut joutuvasi tämänkin päivän näkemään.

SAVON MURREMESTARI TULEE NAPOLISTA!
Italialainen Paco Nucci puhui itsensä Savon vuoden 2016 murremestariksi. Eikä siinä vielä kaikki, hän teki sen päällään seisten.
Ja vielä koko raati, satapäinen yleisö ja kanssakilpailijatkin olivat samaa mieltä!
Ei tiedä enää miten päin tässä olisi. Ei ainakaan ilkeä enää savoa puhua tai kirjoittaa. Ei edes makuultaan.
——
Ei vaineskaan. Jos ihan asiaa puhutaan, tämä hieno asia sopii kuin nenä naamaan. Juuri tänä aikana, kun ilmassa leijuu, ja joskus makaa raskaana sumuna ennakkoluuloja muualta tulleita kohtaan. Tämä on parasta todistetta siitä, miten kulttuurit rikastuttavat, ja tässä tapauksessa riemastuttavat toisiaan. Että jos uskalletaan vähän avata suita, ovia ja ikkunoita, elämästä tulee plussapuolista.
Kielet ja murteet sekoittuvat ja uudistuvat, emme enää kurki verhojen takaa ikkunoista vaan lähdemme torille. Vaikka emme osaisi seistä päillämme, voimme laajentaa niiden käyttöä vaikka huikkaamalla Pacolle ”buono, bravo”, ja siitä on hyvä jatkaa myös muiden muualta tulleiden kanssa tutustumiseen.
Sorrentossa tavataan!