Mullassa ruohon tie, sinun tiesi

Alkukesästä jokainen kasvi lähtee toteuttamaan omaa tehtäväänsä eli lisääntymistä ja maan peittämistä. Jalkapallo on lastenleikkiä tähän kilpailuun verrattuna. Jokainen kasvi yrittää vallata tilaa, vahvistaa asemaansa ja nostaa päänsä muiden yläpuolelle. Kasvun ihmeen suorastaan kuulee ja varsinkin näkee.
Parin viikon tauon jälkeen mökin pihaan tullessa huomaa ihmeekseen, että maisema on kasvanut umpeen. Pihassa nousee heinä polveen asti, kasvimaa ryösää 30-senttistä vesiheinää. Koko tienoo on tukkoinen eikä järveäkään paljoa näy. Jokainen pensas on levittänyt poikasiaan viiden metrin säteelle. Kukkaketo kuhisee kukkia ja pörriäisiä.
Huvittaa lehtien mainokset, jotka lupaavat: kesämökillä on aikaa maata riippukeinussa, lukea ja ratkoa sanaristikoita. Jos olet itse oma mökkitalkkarisi, et ehdi avata telkkariakaan koko viikolla, et jaksa lukea edes sosiaalisen median ihmejuttuja.
Onneksi on tekniikan ihmevälineitä apuna nurmikon leikkuussa. Itsekin hyrräsin sekä päältäajettavalla että työnnettävällä leikkurilla, ja uusin apulaiseni akkukäyttöinen trimmeri korvasi viikatteen heiluttamisen, joka jää tulevien käyntien ohjelmassa odottavaan järven kasvuston niittoon.
Mutta kitkemistä ei voi koneella suorittaa. Mikään kone ei osaa erotella muutaman sentin pituisia laihoja porkkananvarsia sakean vesiheinäturkin sisästä. Se on parhaimmillaan ja pahimmillaan pinsettihommaa. Kuin etsisi neuloja heinäsuovasta. Mutta kun sen kerran tekee, loppukesä menee jo rallatellen. Ruohonleikkuujäte toimii käytävien katteena ja samalla luomulannoitteena.
Tämä ei ole valitus. Rakastan ruohoa, heinää ja rikkaruohoja. Ne ovat monikymmenvuotisia tuttavia, vanhoja ystäviä. Tunnen ne nimeltä ja monen latinankielinen nimikin on vielä muistissa. Niiden kanssa taisteleminen on kesäliikuntaa parhaimmillaan. Ja runoa:

Katso ruohoa, maan taulua 
miten vihreänä läikehtii valo 
tanssittaa varjoja kumpareilla ja painanteissa
 
Hengitä ruohoa. Sen tuoksu 
tekee sinut kesästä raskaaksi 
vihreä matto lasten tulla ja pyörittää 
leikin ja riemun kirjavaa vannetta 
 
Kosketa ruohoa, paina kämmenesi 
maan samettiposkelle, silitä
ruohon selkää, kurkista kynnellä vihreän alle 
mistä se, mistä ruoho kasvaa 

Kuuntele ruohoa, sen kasvu on 
hiljaista sihinää, pienen parran kuiskutusta 
kunnes syksyn kuivissa korsissa 
myrsky repii kesän itkuisiksi riekaleiksi
(Jatkuu mainoksen jälkeen)

Maista ruohoa, kevään orasta 
kukkahelpeitten helmoja 
pähkylöitä ja ensi kevään siemeniä 
humallu ruohosta, kasteesta mullasta

Mullassa ruohon tie, sinun tiesi

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Kesäjano- niminen blogini 27.5.2017 löytyy arkistosta tai ihan vaan googlesta nimellään. Lukaise, näyttää olevan ajankohtainen edelleen.

  • Arja Hakala

    Kannattaa pitääkin pitkää heinikkoa, siinä pörriäiset ja öttiäiset elävät mieluusti.

    Tasamaaksi leikatulla nurmikolla on hyvä vaikka avojaloin sipsuttaa ja käyskennellä.

    Luonto pitää rikkautensa kuten ihmisetkin.

Jätä kommentti

*