NE JYRÄÄ MEITIN!!!

Lumi tuli ja maailma valoistui yhdessä hujauksessa. Valkoista, kimaltelevaa lunta. Ihmemaa heti joulukuun alkuun. Kylläpä kelpaa lasten lasketella ja Puijolla pääsee ilmaiseksi hiihtämään, kävelemään ja laturaivoamaan.
Vadelmatiellekin tuli talvi. Maanantai-iltana isäntä kolasi pihan ja katuliittymän, meillä kun oli seuraavana aamuna edessä lähtö kolmannelle koronapiikille, jota ennen ja jälkeen ei saa rehkiä. Varsinkaan vanhat ihmiset. Kelpaapa siitä emännän peruutella.

Mutta aamulla lähti unihiekat silmistä, että pölähti. Teknistä infrastruktuuriamme vastaan oli hyökätty! Joku vihamielisen ulkovallan kone oli ajanut korkeat ja leveät lumi-jäävallit puhtaaksikolattuun liittymään pihatiellemme. Motittanut auton niin, ettei rekisterikilpeä näkynyt. Postilaatikolle ei ollut asiaa kuin pitkävartisilla kengillä. Miten lienee lehdenjakaja saanut Savon Sanomat ujutettua lootaan. Auran toisen reunan tekemä tuplausvalli oli kadulla, että takuulla talosta ei lähdetä kuin torpasta.
”Perkele!” tuli meikänaisen suusta, ja sen perään koko vuosien varrella kerätty varasto. Tuli tehtyä kiroilun syntiä ropisemalla, vaikka eihän se nykyään ainakaan v-sanan osalta ole kuin välimerkin ääneen lausumista.
Ei kun lumitöihin. Koneen tuoma valtaisa törkymäärä oli lisäksi jäätynyt kiinni. Onneksi olimme heränneet ajoissa, muuten rokotusaika olisi jäänyt käyttämättä hintaan 50,80 euron sakkomaksu.

Illalla kolasimme taas tienhaaran jalkakäytävineen ja vähän ajorataakin. No arvatkaapas, mitä seuraavana päivänä tapahtui? Taas oli ilmestynyt valli ja motti ja niinpä nökötimme mökissä kuin juoksuhaudassa. Kun ei pihatien kohdalla ja lähellä ollut lunta, kun olimme sen kolanneet pois, kuljettajan oli pitänyt nähdä vaivaa ja tuoda sitä aivan risteyksestä asti monen metrin päästä.
– Hulluko se on vai häntäkö sille kasvaa, kysyin kumppaniltani. Ei osannut vastata.
Jätimme uuden vallituksen kolaamatta, koska arvelimme myöhemmin tulevan toisen koneen joka täsmii jälkiä. Tulihan se kone parsimaan edellisen työn, aurasi lisäkorkeutta valliin! – Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää, jouduimme äimistyneinä sanomaan.JATKUU

– Nyt on ruvettava reklamaation tekoon, sanoin ja valitsin Destian numeron. Sieltä automaatti neuvoi valittamaan Kuopion kaupungin palautesivuille. Vuodatin sinne huolemme ja hätämme terrorin uhriksi joutumisesta ja asetelmasta vanhukset vastaan tiekarhu. Pyysin perehdyttämään kuljettajaa työhönsä neuvomalla ensin, mistä napista painetaan, että saadaan lumenestoläppä laskettua kiinteistöjen tieliittymien kohdalla ja toiseksi kertomalla, miksi työtä tehdään. Oli jäänyt kertomatta, että katujen aurauksen tarkoitus on helpottaa liikkumista talviaikaan eikä suinkaan estää sitä, kuten kuljettajapoloinen oli asian ymmärtänyt. Olihan hän käsittänyt bussipysäkkkien katoksetkin lumenvarastointipaikoiksi tukkien nekin samalla tavalla. Hurjaa!
Sain asiakasystävällisen,kohteliaan, rakentavan, yhteistyöhenkisen vastauksen: ”Lain mukaan katuliittymän puhtaanapito kuuluu tontin haltijalle. Destia”.
Laitoin toisen reklamaation, jossa kerroin, että taivaalta tuleva lumi ei ole ongelma, vaan tiejyrän tekemä sabotaasi. Kerroin myös, että tähän mennessä tällaista ei ole tapahtunut. Aikaisempina vuosina kaikki on toiminut loistavasti, ammattitaitoisesti.
Kuopion kaupunki pyrkii pitämään vanhukset kodeissaan asumassa. Miten joku aurankuljettaja saa vesittää koko yrityksen hankaloittamalla heidän elämäänsä näin törkeällä tavalla. Miten penkkojen yli lentää pyörätuoli, rollaattori, lastenvaunut, lehden-ja postinjakajat, kotiapu, invataksi?
Vastauskin tuli: ”Hei, Tähän palautteeseen ei ole muuta lausuttavaa kuin mitä aiemmin on mainittu. T: Destia Kunnossapito”.
Arvelen, että palautteisiin vastaamaan laitetaan yläasteen TET-harjoittelijoita, joille neuvotaan valitsemaan viidestä automaattivastauksesta sopiva ja painamaan nappia. Lukematta.

Nyt kouraisee maksasta aina, kun kuuluu jonkin isomman ajoneuvon ääni. Joko sieltä taas tulee tiekarhu ja tukkii väylän pihasta kadulle. Joko on auton pakoputki täynnä auran työntämää lunta? Miten jaksamme korjata suuren koneen jäljet?
Ennen ylistimme keskitettyä kadun- ja jalkateiden hoitoa ja maksoimme maksut mielellämme. Nyt saammekin yhtäkkiä maksua vastaan kuutioittain lunta ja jäätä kolattavaksi. Jokin on mennyt kilpailuttamisessa pahasti pieleen.