Niin paljon vihreää!
Sydämen sykkeen tahdissa
pupillit supistuvat,
aukeavat, repeävät.
Yhtä vihreää täynnä silmät,
sieraimet laajenevat
vihreän tuoksusta,
vihreys laulaa korvissa.
Vihreä ruohomassa
pusertaa mehunsa minuun,
imeytyy jokaiseen ihohuokoseen.
Täti Tuomenvihreä
myrtinvihreässä talossaan.
*
Lapsi piirtää kesän.
Kaikenlaista vihreää,
niin että paperi ei riitä.
Kesä leviää joka puolelle,
pöydälle, lattialle.
Ja vihreän päälle
MILJOONA keltaista voikukan täplää.
*
Herään kesäaamuun, malttamaton.
Kupeitani polttaa halu!
kumartua kukkapenkin ääreen.
Kesäaamu.
Olen onnellinen ilman syytä.
Perusonnellinen.
Sanovat – luonnosta on jo
kirjoitettu kaikki.
Tämäkö kesäaamu, vedenpinta,
auringonsäde, kastepisara?
Nämäkö linnut olisivat ennen
laulaneet nämä laulut?
Tämänkö runon olisi
joku joskus kirjoittanut?
porkkanan juuria
Vihreää ja rauhoittavaa, yhä vihreää ja kiihkoon piiskaavaa, vihreää ja aistituutit täyttävää, sitä on tämä alkukesä. Kun vain pysyisi mukana!
Seija Hämäläinen
Voihan sitä runoon kirjoittaa vaikka mitä hempeilyä, mutta todellisuudessa minulla kesän alku kuluu vihreän kanssa tappeluun. Ruohonleikkuuta, kitkemistä, nyhtämistä, repimistä. Aika paljon kiroilua. Kaikki hyppii silmille. Onneksi sitä kestää vain kuusi viikkoa, sitten alkaa suurin kiihko laantua. Talvella sitä kaipaa.
POEKA
Heinäkuussa kesä keltaiseksi, siniseksi ja punaiseksi kun luonto alkaa tarjota antimiaan.
POEKA
Heinäkuussa kesä muuttuu keltaiseksi, siniseksi ja punaiseksi kun luonto alkaa tarjota antimiaan.
Seija Hämäläinen
Mansikoiden punaiset posket, mustikoiden siniset silmät ja kantarellien keltaiset korvalehdet. Eikä ole lähiruoka hinnalla pilattua!
POEKA
Ja kirsikkana kakun päälle tulee liikuntaa aivan huomaamatta.