Onko meillä varaa hukata kokonainen järvi?

Muutama viikko sitten huokaisin hennon toiveen: Tulisipa jokin asia, joka täyttäisi mieleni ja ruumiini innolla, tempaisisi siivilleen niin, että syöksyisin jokaiseen uuteen päivään sieraimet väristen ja hippulat vinkuen.
Toiveeni toteutui muutaman päivän kuluttua, mutta tämä virkine ei ollut listallani:
Mökkijärven vesi oli muuttunut hiutaleiseksi, sameaksi ja siinä kellui neonvihreitä, kosketuksesta hajoavia hippusia ja rantaveden pinnalla oli kelmu. Tämä ei voi olla totta!
(Sinilevät: Havaintoluokka 1 – hieman levää • levää useimmiten vihertävinä tai kellertävinä hippusina tai ”tikkuina” vedessä • hieman raitoja pinnassa • vesi samentunut (näkösyvyys pienentynyt) • levää näkyy jos vettä ottaa läpinäkyvään astiaan.)
Järkytyin ja kauhistuin. Miten järvi, joka oli siinä aina ollut ja palvellut, oli muuttunut sellaiseksi. Tuntui samalta kuin murtovarkaiden käynnin jälkeen. Vanhalta kesämökiltä, jolla on vain käyttöarvo, vietiin sekin. Tunsin olevani puilla paljailla, arvoton, osaton.

Seuraavaksi kiehautti raivo. Miten näin on päästetty käymään, kuka on vastuussa? Kuka on pilannut lasten uimavedet, lakkauttanut kesän, hävittänyt muistot, hukannut perinnöt?
Kiivas soittokierros muutamille muille rannan asukkaille, hoitokunnan puheenjohtajalle ja sihteerille, ELY:yn. Muiden rantaviivan omistajien huhuilu Vesantolainen Facebookissa ja Järvi-wikissä.
Vastauksia: ”Ei siellä mitään ole, en ole nähnyt. / Järvi on pilalla, se on entisten virheiden syytä. / Ei voida tehdä mitään. / Maanviljelys sen on saanut aikaan. / EU sen on saanut aikaan. / Ei me sitä paljoa käytetä, kun on tuo toinen järvi lähellä.”
ELY:n Veli-Matti Vallinkoski ja Ilpo Käkelä asettivat asioita kohdalleen. He ovat asiantuntijoita, jotka osaavat palvella. Heiltä sain asialliset vastaukset typerimpiinkin kysymyksiini, materiaaleja tutkittaviksi ja hysteriani hellitti.

Sitten tuli toimeen tarttuminen: Pakko tehdä jotain, vaikka miten pientä. Me, joilla ei ole kuin tämä yksi järvi, joilla ei ole varajärveä. Peli ei ole menetetty eikä sitä menetetä. Ovat muutkin järviä pelastaneet. Lähiesimerkki Maaningan Kinnulanlahden Mustalahti SS 28.7.2016
*
Muutama viikko on kulunut. Olen saanut ja hankkinut paljon tietoa järvien ekosysteemeistä, rehevöitymisestä, eläimistä, kasveista. Kurkistanut vähän vesien hoidon lakeihin ja asetuksiin, rahoituksiin. Nyt tunnen Horonjärven rantaviivan 20,3 kilomeriä paremmin, vesistö, johon se kuuluu, virtaukset, veden laatumittausten tulokset.
Ensimmäisenä konkreettisena toimenpiteenä olemme niittäneet oman rantaviivamme kaislikot ja raahanneet ne maihin. Olen puhunut, kirjoittanut ja innostanut rannan omistajia talkoisiin. Järveä emme voi omistaa, mutta me saamme hoitaa ja parantaa sitä. Olen kurnuttanut kuin sammakko, joikunut kuin joutsen, ränkyttänyt kuin sorsa ja aion olla itsepäinen kuin luupäähauki. Kahluuhousut ja viikate on aika seksikäs asu.

En ollut aikaisemmin koskaan ollut ajatellut järviä ja niiden asioita. Kyllähän niitä riittää tuhansien järvien maassa. Mutta oma, ikioma järvi, jonka takaa isä tuli äidin luokse yöjalkaan, jossa velivainaa ravusti, jossa lapseni ovat uineet ja polskineet, ja jonka rannalle minä olen aina palannut, kun maailma on ollut tyly. Minun runojeni kehto ja minuuteni koti.

”Ei sinne siniselle järvelle
jossa soutelimme,
jäänyt jälkiä yhteisistä retkistämme.

Aallot siellä kulkevat
kuin ennenkin.
Vain joskus,
tyynenä, hiljaisena iltana
kajahtaa vielä ikäväni huuto
rannalta toiselle.”
(Tuomirannan runoja 2006)

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Sanattomaksi tämä vetää. Olen pahoillani. Onko siinä muita parannuskeinoja kuin kasvillisuuden niitto?

    • seija hämäläinen

      Kiitos osanotosta! Keinoja on, kunhan saa ihmiset heräteltyä ja mukaan. Olen saanut järven seudun väen keskustelemaan facebookissa, ilokseni varsinkin nuoret ovat olleet aktiivisia. Pyörät pyörähtävät hitaasti, siihen asti pitää yrittää itse tehdä mitä voi. Todella hirvittävää ajatella, että järvi kuolee silmien eteen. Toivon touhuamiseni herättävän ihmisiä myös muiden vesien rannoilta, sillä jokainen saastunut järvi tartuttaa sairauttaan muihin.

  • POEKA

    Kyllä oli pettymys suuri, kun on koko kesän painanut töitä ja vasta viikko sitten pääsi ekaa kertaa tänä kesänä mökille. Mahtuu yhden käden sormiin viimesen kahdenkymmenen vuoden ajalta mökkireissut joilla savusauna ei ole lämminnyt. Ei puhdasta löylyvettä, ei puhdasta pesuvettä, ei järveä missä uida = savusaunaton mökkireissu. Teki myös pahaa kattoo muksuja jotka ei päässyt järveen päivä sotalla läträämään.

    • seija hämäläinen

      Mutta sinä et jäänyt voivottelemaan, vaan tartuit viikatteeseen ja rantakasvusto sai kyytiä. Kyllä sitä olikin paljon. Paljon lähti biomassaa ja ravinteita maihin. Siitä se alkaa ja toivottavasti tarttuu kaikkiin rantaviivan omistajiin. Saastuminen on tapahtunut pikkuhiljaa yhteisvastuullisesti, sama voidaan tehdä toisin päin.

      • POEKA

        No ei niin paljon pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Saa hakemalla hakea sitä kuntosalia tai spinning ryhmää jossa saa yhtä hyvää liikuntaa. Kun menee järvessä kainaloita myöten vedessä ja nilkkoja myöten mudassa niittäen, niin tietää liikkuneensa. Tuossa niittäessä pähkäilin, että nykypäivän trendilajin crossfitin korvike aikanaan oli ruumiillinen työ.

        • seija hämäläinen

          Ei ole heiveröisten hommaa syvällä, mutta rannan tuntumassa voi heilua hennompikin heinämies. Ja jätteiden rannalla rahtaaminen harakuokalla oli ihan mukavaa jumppaa sekin. Kaikille löytyy jokin tapa auttaa järveä.
          Mitenkähän niitä Pokemoneja saisi piilotettua liejuisimpiin kohtiin, ettei niitä saisi sieltä kuin katiskalla. Tulisi muutama särkikala mukana järven pohjan ravinteita irrottamasta ja leviä syöviä eliöitä popsimasta.

  • Leena Raveikko

    Hyvä Seija, tällaisia seijoja pitäisi olla jokaisessa niemennotkelmassa ja lahdenpoukamassa! Istuttakaamme itseemme tällainen energinen seija, aurinko- ja tuulivoimalla eteenpäinpuskeva, joukkoja eteenpäintyöntävä idealisti. Lisää seijoja pelastamaan maailma!

    • seija hämäläinen

      Nyt mie punastun jalkapohjia myöten. Nyt on yksinkertaisesti pakko yrittää jotain, muuten ei kehtaa katsoa itseään peilistä. Joukkovoimalla saa paljon aikaan. Mahdottoman yrittäminen on mukavaa, siitä suattaa jopa tulla mahdollinen. Ei sitä koskaan tiedä.

  • Tuula Kyyrönen

    Loistavaa Seija!

    Olen samaa mieltä kuin Leena.
    Lisää “seijoja”, toimeen tarttujia, mieluummin ennen kuin katastrofi on valmis.

    Samanlaisten rehevöitymisongelmien kanssa painiskelee moni järvi ja meidänkin lampi, kun majavat muuttivat meidän aktiivisten toimien vuoksi paremmille apajille ja veden korkeus laski n. puoli metriä.

    Siis ei kun niittämään yhdessä ranta-asukkaiden kanssa. Ja kunto nousee kohisten.

  • seija hämäläinen

    Kiitos kommentistasi, Tuula. Suomessa ylpeinä hehkutetaan tuhansia järviä ja esitellään niitä matkailuvaltteina. Mutta jokainen saastunut järvi tartuttaa muita saman reitin varrella (nopeasti) eikä puhdistaminen ole helppoa. Tarvitaan paljon työtä ja heräämistä, ettei maamme ole jonain päivänä tuhansien paskalamikoiden maa. En osannut kuvitella, miten syvältä kouraisee kun “oma” järvi sairastuu. Sitten vasta tajuaa järven merkityksen.

  • Ja auto pois sekä lentäminen. Vai mitä?

    • seija hämäläinen

      Ei myö tokkiisa liioittelemaan ruveta eikä mualiman kirjoja sotkemaan. Niitetään, jopa talvella, pyyvystettään särkikaloja, ehkä vähän ruopataan. ELY antaa muanviljelijöille tukea suojavyöhykkeiden perustamiseen, että pyssyy lannotteet siellä minne ne kuuluu.
      Ei se järven kohentaminen niin hirveetä oo, että pitää pelästyä. Mutta pillaantuminen on!

  • Eino J. (maallikkona)

    Hyvin esille tuotu asia! Pitemmän päälle Suomen (“ainoa”) vientituote on makea vesi – pääasiassa järviemme vesi. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että maailmalla on jo nyt pula juomavedestä, puhumattakaan sitten tulevaisuudessa.

    On hyvä, että kansalaiset – siis me – heräämme asialle ja teemme jotain. “Seijan kasvot” on hyvä keulakuva tälle “liikkeelle”, jos sellaista ei jo ole, tai tarvitaan rinnakkaista toimintaa. (Kirjoitin päivälehden puolella Suurusta pöytään -teemalla, missä kuvailin mm. Tekesin sivuilta projektia ottaa talteen ravinteita. Päivälehdessä 18.8. kerrotaankin, että ravinnekuormitus olisi vähenemään päin!)

  • seija hämäläinen

    Valtava määrä hyvää kasvuainesta ja lannoitetta makaa järvien pohjassa ja rannoilla. Niitetyistä kasveista saisi hyvää parannusainetta esimerkiksi kesantopelloille. Jossain päin on kuulemma käytetty pyydystettyä roskakalaa siihen tarkoitukseen.Jos saisi palautettua takaisin viljelyksiltä vesistöihin valuneita ravinteita mudan tai kasvien muodossa, niin se olisi kuin luonnon omaa kierrätystä.

    • Eino J. (maallikkona)

      Hyväpointti, olen maallikko näissä ympäristöasioissa, mutta tunnistin silti hyvän idean – ei muuta kuin kompostoriin ja myllyt pyörimään;

      varmasti tuohonkin löytyy standardi(t), jotta hyväksytään elintarvikepeltojen lannoitteeksi – käytetäänhän peltoihin jo nyt mitä kummallisimmilta kuulostavia aineksia;

Jätä kommentti

*