Ossootko varrautua?

Oletko hamstrannut kesän antimia pitkän talven varalle? Onko pakastimeen mahtunut marjoja entisten 2012-2018 purkkien lisäksi? Onko pitkäkarvaista villaa kasvavat etikkasäilykkeet vaihtuneet uusiin, eksoottisilla resepteillä tehtyihin? Onko kuivattuja yrttinippuja roikottelemassa keittiön katonrajassa hämähäkin verkkoja keräämässä? Entä vastoja saunailtojen varalle?

Oletteko kuulleet, että ennen vanhaan oli sellainen outo käytäntö, että varauduttiin taloudellisiin yllätyksiin jemmaamalla rahaa! Tiliä ei pistetty sileäksi, vaan laitettiin osa syrjään tulevaa tarvetta varten. ”Joka säästää saadessansa, sillä on ottaa tarvitessansa”, sanottiin.
Ei kahmittu heti kaikkea mikä silmään siinsi, vaan säästettiin, odotettiin ja vakaan harkinnan jälkeen ostettiin käteisellä (=hintasumma maksettiin kokonaan ja sitten vasta saatiin tavara). Voitteko kuvitella, ei tehty velkaa ostoksia eikä nostettu opintolainaa sijoituksia varten!
Vanhat ihmiset kieltäytyivät monista asioista säästäessään ”pahan päivän varalle”. Se tarkoitti vanhuuden sairauksia, heikkoutta ja niistä johtuvaa avun ja hoidon tarvetta. Nykyään pahat päivät tulevat rahan ja muun omaisuuden määrästä huolimatta.

Varaudutko sinä rahatalouden yllätyksiin? Työttömyyteen tai 30 % palkanalennuksiin á la posti. Yksinhuoltajaksi jäämiseen? Sairastumiseen? Ai, että minä olen pahanilman lintu, jonninjoutavien onnettomuuksien manaaja, ilonpilaaja ja vakuutusyhtiön agentti. Harvinaisen ikävä ihminen. Mutta jatkanpa silti. Mihin muuhun voisi varautua?
Minkälaiset kuntoreservit sinulla on? Oletko tyytyväinen siihen, että jaksat käydä töissä, harrastaa ja tehdä kotitoimet kohtuullisesti. Nostaa lapsesi syliisi, kantaa kauppakassit ja kusettaa koirasi naapurin postilaatikon juurelle. Leikata nurmikot ja tehdä lumityöt. Siinähän sitä on ihmiselle kuntomittaria tarpeeksi.
Mutta entäs jos tulee hömmelö? Katkeaa käsi tai jalka, auto menee rikki niin, että joudut raahaamaan kaiken bussissa, tai joudut juoksemaan kaatuvan puun alta pois. Jos joudutkin yhtäkkiä omaishoitajaksi kääntelemään vuodepotilast tai laittamaan yksin muskeliveneen talviteloille. Riittääkö kunto vai venähtääkö selkä ja nyrjähtävätkö nivelet?
Fyysistä suorituskykyäkin olisi hyvä olla varastossa yllättävien tarpeiden varalle. Aina ei riitä se, että jaksaa pakolliset kuviot, yllättäviin kunto- tai voimatarpeisiinkin olisi hyvä olla vähän poweria varastossa. Varavoimaa ja -virtaa hauiksissa ja pohkeissa.

Ihmisten tapaamisiin, keskusteluhetkiin ja työhaastatteluihin voisi varautua opettelemalla muutamia yleisiä puheenaiheita, pitämällä mielessä vanhanaikaiset kohteliasuusfraasit ja pikkuisen etukäteen ajattelemalla. Ettei kehua retosta Karibian risteilyään peruspäivärahan varassa sinnittelevälle, ettei pöyhistele maratoonillaan syöpädiagnoosin saaneelle eikä kysy isoäidiltä vaarin vointia, kun vaari on kuollut vuosi sitten. Ettei mokaa niinkuin naapuri, jolle hengenvaarassa ollut toipilas kertoi onnettomuudestaan ja kuulija tokaisi: Mitäs menit sinne! Olitkos kännissä?

On yksi asia, johon en osaa ehdottaa minkäänlaista varautumiskeinoa. Se on ilkeä ja vihamielinen käytös tai kohtelu. Sellaisen kohteeksi jouduimme pari viikkoa sitten KYSin ensiavvun arviohoitajalla. Itkuhan siinä pääsi karskiltakin gimmalta, ei ollut käyttäytymismallia. Maailma raaistuu ja asenteet sairaita, vanhuksia ja vammaisia kohtaan kovenevat. Siinä olisi ennaltaehkäisyn paikka. Varaudutaan kitkemään huonoa kohtelua, silloin kun siihen törmäämme omalla tai toisten kohdalla. Varaudutaan lyömään tarvittaessa nyrkkiä pöytään eikä jäädä sanattomiksi tai pillahdeta itkuun, niinkuin minulle kävi.

Kommentit

  • -Veera

    Kiitos Seija syvällisistä, hauskoista ja tarkkanäköisistä teksteistäsi! Blogisi piristää päivääni tänäänkin, mukavaa syksyä sinulle :)

  • seija sanaleikkimökistään

    Kiitoksia Veera! Kommenttisi piristää minua. Samoin kaikkea syksyn riemua sinulle!

Jätä kommentti

*