Viime viikkoina on Suomesta noussut ilmakehään paljon puhetta ja pulputusta. Vaaliehdokkaat ovat jauhattaneet leukamyllyillään asiakokonaisuuksia pöperöksi ja mössöksi, jotta äänestäjät voisivat ne purematta niellä.
Kovaa purukaluston möyhennystä ovat saaneet niin Sote kuin maanpuolustus, ilmasto ja talous, syntyvyys ja maahanmuutto. Vanhukset hotkaistiin jo alkumetreillä, heistä ei riitä evästä loppumässytykseen.
Mihin kaikki puhe katoaa sitten, kun se on tuotettu ja ääni on häipynyt korvistamme. Minne kaikki kauniit ja viisaat sanat liitelevät? Missä on huolehtivien ja vastuullisten äänenpainojen koti? Eivät peilin edessä harjoitelluin ilmein paatoksella esitetyt ja ulkoa opetellut lörinät tyhjyyteen ja unohdukseenkaan voi vaipua.
No ilmaanhan ne nousevat, kultapölynä leijailemaan tuulien mukana. Muusta pölystä puhetomu erottuu sillä, että korkealentoisena ja tavoittamattomana huminana se nousee ylöspäin huimaaviin korkeuksiin. Iltaruskossa se meille punertaa ja säteilee, revontulina öitämme valaisee.
Lopuksi kaikki hyvää lupaava ja tarjoava puhe kokoontuu yhteen muodostaen pilviä. Kumpupilvessä Sote, sumupilvessä talous, verhopilvessa maanpuolustus, palleropilvessä syntyvyys hattarapilvissä ilmastonmuutos jne. Kun pilviin kertyy tarpeeksi painoa (kevyinkin puhe painaa jotain) ne repeävät ja satavat sisältönsä alas. Näitä sateita olemme nyt saaneet nauttia.
Sieltä on tullut vetenä, räntänä, jäätävänä tihkuna ja lumihiutaleina vaalimyrskyn kera kaikki yläilmoihin singahtaneet löpötykset, sillä ei meidän ainoaan ilmakehäämme voi loputtomiin saastetta syytää. Vielä se pitää puolensa oksentamalla kaikki pötypuheet pois, kuormitus siirtyy maan pinnalle koirankakkajauheen jatkeeksi maata lannoittamaan.
Tämän tiedon myötä voimme todeta, että vaalipuheet ovat hedelmällisiä. Tulevana kesänä on odotettavissa julmettua kasvua puutarhoissa, pelloilla ja pientareilla. Myös metsien tuotto moninkertaistuu ja hakkuumääriä voidaan lisätä reilusti hiilinielujen silti kärsimättä.
Veikko Kastinen
Siinäpä sitä konkreettista hyvää joka sataa päällemme.
Seija, jospa se lannoittaminen ei lopukkaan vaalipäivään.
Lapsuudessani sanottiin ihmisestä joka höpötteli kovaäänisesti itsekseen, itsensä kanssa riitelijäksi.
Nyt voisi sanoa poliitikosta, joka on joutunut lupaamaan äänestäjille kaikenlaista ja päässyt eduskuntaan että hänelle saattaa tulla konflikti itsensä kanssa.
Eino J. (maallikkona)
Mukavia ajatuksia – jälleen.
”Tämän tiedon myötä voimme todeta, että vaalipuheet ovat hedelmällisiä. ”
– Äskettäin eräässä lehdessä (netti) oli juttu, missä kuvattiin Hitlerin puheitten etenevän jossain kohden avaruutta tuntemattomille seuduille … (radioaallot ja lähetykset noin yleisesti valon nopeudella … )
Mielestäni on hyvä, että eräät ovat kiinnostuneita yhteisten asioiden hoitamisesta, kun itse ei siihen ole aktiivisesti ehdolla tai tulisi valituksikaan .. kiitos heille;
Äänestämällä voi vaikuttaa keitä he ovat; 200 valitaan joka tapauksessa.
************
Linkitin eduskuntatyöhön. Mitä se kertoneenkaan esim. päivien pituudesta:
https://www.eduskunta.fi/FI/kansanedustajat/kansanedustajien_tyo_ja_tehtavat/Sivut/default.aspx
seija sanaleikkimökistään
Veikko, kyllä vaalienkin jälkeen puhetta piisaa. Itsekseenpuhujat voivat naamioitua kännyköiden käyttäjiksi.
Tyhjän lupaaminen on hyväksytty tapa. Tyhmä on se joka uskoo eli vastuu on kuulijalla.
seija sanaleikkimökistään
Eino: Jonkunhan kansanedustustyöt on tehtävä. Paljon rahaa, puhetta ja vapaaehtoisenergiaa palaa hukkaan, kun vain pieni osa ehdokkaista pääsee. Sitä olen ihmetellyt, miksi ministereiksi ei aina valita sen alueen asiantuntijoita, vaan joskus tuntuu, että valinta tapahtuu tikalla heittäen.
Eino J. Pennanen
Kouluaikaan opetettiin, että oli tunnettava ministerit; tiedettävä. Nykyisin nämä nuoret jäävät usein vähälle huomiota. Saanevat kokemusta, mutta etä pitkän linjan kokemus puuttuu – uusilta kasvoilta.
Leena Raveikko
Politiikan pitäisi kiinnostaa, mutta mikä siinä on ettei se kiinnosta. Osaan kyllä jurputtaa, kun asiat eivät ole kohdallaan, mutta kun en näe mitään yhteyttä vaalipuheiden ja eduskuntatyön välillä. Ovatko vaalit vain pakollinen farssi ennen varsinaista muutaman vuoden (murhe)näytelmää, jota Suomen kansa on pakotettu seuraamaan kaikista mahdollisista medioista?