Pönttölandian viserryksiä

Muistatteko, miten keväällä 2016 koko Eurooppa seurasi pelätyn H5N1-lintuinfluenssan leviämistä Aasiasta ensin Itä- ja Etelä-Eurooppaan ja myöhemmin Ruotsiin asti. Suomikin varautui pandemian tuloon, kansalaiset nyrjäyttelivät niskojaan ja heristelivät nyrkkejään tarkkaillessaan saapuvia muuttolintuja huolestuneempina kuin venäläisten koneita nyt. Muusta ei paljoa puhuttukaan.
H5N1-virus ei saapunut Suomeen.

Nyt mennään toiseen ääripäähän. Maaliskuun alussa käynnistynyt Suomen luonnonsuojeluliiton kampanja nostaa Suomen oksistoon miljoona toimivaa linnunpönttöä toukokuun 2017 loppuun mennessä ensiavuksi kolopesijöiden koko ajan pahenevaan asuntopulaan. Pöntöt ovat tarpeen, koska nykyaikaisen tehometsätalouden seurauksena talousmetsissä vallitsee jatkuva pula ikääntyneistä kolopuista ja niiden tarjoamista pesäpaikoista.
Nyt tarkistetaan vanhat pöntöt, rakennetaan uusia ja rekisteröidään ne. Toivotetaan kämmenpeukaloisetkin tervetulleeksi mukaan maailman suurimpiin pönttötalkoisiin.

Tietenkin täällä yhden asian Pönttölandiassa asia menee överiksi. Valmistuu tarjolle rivitaloa pation kera ja kerrostaloa lasitetun parvekkeen kanssa. Pönttösuunnittelu ja -sisustus karkaa kilpailuksi siitä, kenellä on suloisin nukkekoti tai koristelluin piparkakkutalo tarjota. Linnut inhimillistetään niin, että parhaissa on varusteena tuttipullo poikasille.

Lisäilmiönä leviää jos jonkinlaista pönttöriehaa. Löytyy esimerkiksi testi, millainen kolopesijä olet. Viihdytkö kotona vai kutsuuko tropiikki ajoittain pakkomielteen lailla? Haluatko olla yksin vai kaikkien kanssa?
Itse henkilökohtaisesti ihailen rastaita, jotka eivät pesi pönttöihin. Ne ovat villejä ja vapaita, mutta silti erittäin ahkeria. Niiden ryhdikkäistä, uljasrintaisista hahmoista ei silmäni saa koskaan kyllikseen. Niiden riehakas räpätys julistaa kevään alkaneeksi.

Lintuja on mukava katsella ja kuunnella. Voi hetkeksi irrottaa silmänsä ja korvansa diginäyttöjen vilkkuvaloista ja piippauksista. Keväisen metsän täyttää korvatseisauttava mekkala, joka hiljenee alkukesästä hautomisen salaperäiseen kihinään.
*
Talousasioista valtaapitävät muistavat meitä Raamatun sanojen tapaan: ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! (Matteuksen evankeliumi 6:26)”
Meidän on, kun muuta emme voi, tyynnyteltävä itseämme Franciscus Assisilaisen sanoin: ”Niin kauan kun maailmassa on lapsia, kukkia ja lintuja, niin kauan on toivoa.”

Ja näin runoilen itse linnuista ja runohörhöistä:

Minulla ei ole muuta taloa
kuin lintujen riippuvat pesät,
joista unet putoavat höyheninä ilmaan

Minulla ei ole muita ystäviä
kuin ohimoitani kiertävät linnut,
jotka laulavat unien näkijöille

Minulla ei ole muuta päämäärää
kuin kierrellä tuulena ympäri,
ja kannattaa ilmassa lintujen keveyttä