PöRRRiäisiä ja lovee

Televisiossa pöristellään kampanjaa pölyttäjähyönteisten suojelemiseksi ja lisäämiseksi. Aika ovelaa, kun aloitetaan: – Voit suojella niitä ”tekemättä mitään”. Eli leikkaamatta ruohoa. Siinä missä robottileikkuriufojen mainokset pörräävät joka paikassa muualla, tässä kehotetaan luovaan laiskuuteen kukkakedolla köllötellen. Kuin Pikku-Marjan eläinkirjassa.

Kasvien pölyttäjiä tarvitaan, että saamme tulevaisuudessakin kaikkia välttämättömyyksiä kuten kahvia, hedelmiä, marjoja, viiniä ja uskokaa pois, farkkuja. Ilman öttiäisiä ruuantuotanto kärsii ja sen hinta nousee. Mehiläisillä on ruokakassimme hinta-avain siitepölypussihousuissaan.
Hyönteisiä houkutellaan kuin turisteja. Niille perustetaan hotelleja ja nukkekoteja kaikilla mukavuuksilla, parvekkeen kera että ilman. Pihoille kehotetaan laittamaan hyttysen Itämeren kokoisia uima-altaita. On jonkinasteinen kilpavarustelu meneillään.

Mukavia kavereitahan nämä ovat, ainakin nimistä päätellen. Inhimillisiäkin, sillä samannimisiä löytyy kotioloistakin. Varsinkin nyt, kun parturit eivät ole päässeet leikkaamaan kaikkia villiintyneitä pehkoja ja pöheikköjä.

Olen pelastanut ainakin yhden turilaan. Hän olisi halunnut tulla pääkallokiitäjäksi, mutta en uskaltanut kaljua yrittää. Olisi voinut käydä niinkuin äkkinäiselle lampaankeritsijälle, kallisarvoinen nahka täynnä haavoja.
Parhaatkaan työvälineet eivät pelasta, jos karvarintaidot ovat opettelematta. Haivenet lipsahtelevat tylsyneiden keittiösaksien hampaista ja tukkivat vanhanajan naksutusleikkurin. Pahimmillaan käy niin, että haituvat irtoavat isoina tukkoina jättäen lovia jälkeensä.
– Annan sulle lovee, koetan laulaa, ettei asiakas huomaisi aukkokohtia. Jos sakset lipsahtavat korvaan, tupajäärä muuttuu agressiiviseksi uurrekorvakärsäkkääksi.
Miksiköhän tämä muuttumisleikissä hapsenkakkiaisesta ritariperhoseksi kuoriutunut pitää päässään vanhaa villaista hiihtopipoa sisälläkin? Lieneekö koiperhosen hostelli. Vai jotain nuoruuden tavoittelua. Täytyy varmuuden vuoksi hiukan maasutella hiusloven kohdalta rapsuttelemalla ja hyväilynimellä ”minun pikkukultakuoriaiseni”.

Sinunkin kotisi voi olla ötökkämajatalo. Jos et ennen ole tunnistanut muita kuin Kalevi Keihästurkkisen kimalaisen, voit laajentaa tietämystäsi yllättävän lähellä. Tarkkailemalla elinpiiriäsi voit löytää Koronan aikana pesiytyneitä uusia lajeja:
Jos peseytyminen on unohtunut (kun ei tarvitse mihinkään lähteä), voi miehestä kuoriutua ukkohaiskiainen (Necrodes littoralis). Ikävystyneelle emännälle herkut maistuvat, ja seurauksena on vyöihrakuoriainen (Dermestes lardarius). Liiallinen somesurffailu painaa kumaraan, ja kohta kulkee kotona hapsottavahiuksisia kyttyränirkkoja (Notodonta dromedarius).
Että pitäkeehän varanne, kun etitte sisäestä ötökköönne

Kommentit

  • Leena Raveikko

    juu, kyllä se hotelli on laitettava. yhden sellaisen sain taannoin, mutta poistin sen käytöstä, kun ei se pörriäisille kelvannut. Nyt kuulin, ettei se uutena kelpaakaan. Sen pitää tekeytyä ensin. Mutta että kotiturilaita on enemmänkin kuin russakat, luteet ja sokeritoukat. Aina sitä uutta oppii. Hauska kirjoitus jälleen!

  • seija sanaleikkimökistään

    Hyvä asia, että nostetaan esille luontoasioita. Jokunen vuosi sitten oli linnunpönttökampanja, ja nyt kiinnitetääb huomiota ötököihin. Enimmäkseen on tullut ajateltua kaikkia öttiäisiä tuholaisina, mitä ne eivät todellakaan ole.
    Ja se nimien runsaus! Niissä hupia riittää.

Jätä kommentti

*