Some vastaan elämä 2020

Vuosi vaihtuu ja elämänmuutoksia tehdään. Menneet lupaukset ovat sulaneet kuin meikänaisen valmistama lumiakka. Vain torso on jäljellä.
Koska entisiä lupauksia ei tullut toteutettua, on turha yrittää niitä uudelleen lämmittää. Vaikka jouluruokien jämät ovat kermalla ja lahjajuustoilla höystettyinä makoisampia kuin alkuperäiset, lupaukset eivät tuunaamalla parane.
Kohdetta etsivä katseeni hakeutuu tietokonetta kohti. Olen hartaasti miettinyt, minkä arvoisia ovat sen kautta koetut hetket olleet. Millaisia muistijälkiä ne ovat jättäneet, ja miten ne ovat elämänlaatuani kohottaneet.

Hienoja hetkiä on ollut paljon. Parhaasta päästä Savoblogeihin kirjoittaminen. On ollut mukava nähdä kävijätilastoista, että moni on aukaissut kirjoituksiani. Voihan se olla otsikoiden tai kuvien ansiota, varsinaista lukemiseen käytettyä aikaa en halua tietää. Senkin voi nykytekniikan avulla nähdä.

Suosituin on ollut 1. Ketä KYSin päivystys palvelee ja hopealle pääsi 2. Meikänaista kyrsii-vuodatus. Liian vähälle huomiolle on jäänyt tälläkin hetkellä ajankohtainen 3. PPP-pakarat paljaana pakkasella. Suosittelen lukemaan 8.1.2017 pohdiskeluni 4. Rasvamaksa ja tipaton tammikuu.
Tämä blogin järjestysnumero on 127. Ensimmäinen oli 8.6.2015. Niiden kirjoittamiseen käytetty aika on ollut kultaa! KIITOS SAVON SANOMILLE kirjoitusalustan tarjoamisesta.
*
Olen ollut vuosikausia Vesantolainen Face-ryhmässä. Mielestäni siinä sosiaalinen media on parhaassa mahdollisessa käytössä. Sivulla tiedotetaan kunnan asioista ja tapahtumista, siellä ilmoitetaan irrallaan juoksevista koirista ja kissoista (muuten aika paljon), varoitetaan karhuista ja ennen kaikkea vanhuksia kyyläävistä huijareista, joiden toiminta on maaseudulla aktiivista. Siellä kysytään ja saadaan vastauksia asiallisiin, jokapäiväiseen elämään vaikuttaviin asioihin. Se toimii kuin sanomalehti. HYVÄ, VESANTO!

Olen kokeillut toistakin, valtakunnallista ryhmää, jossa on yli 7000 jäsentä. Tämän ryhmän erikoisuutena ovat hyvän huomenen, päivän, yön ja eri viikonpäivien toivotukset. Niitä saattaa olla kymmenkunta avausta, joista useimpiin vastaa 50 eri henkilöä. 500 kertaa “hyvää päivää” kirjoitettuna. Joskus joku onneton hienovaraisesti kysäisee, ovatko kaikki erilliset toivotukset tarpeellisia? Silloin repeää älämölö tyyliin: Nämä ovat maailman tärkeimpiä asioita, vastustajat ovat tyhjänpäiväisiä, suvaitsemattomia herneen nenään vetäjiä, kaikkien kakk… eikun kukkien pitää antaa kukkia jne. Että silleen.
Yksi kummastuttava piirre on se, että vaikka kyse ei ole teini-ikäisten ryhmästä, kysymykset ”Meikkaatko?” tai ”Mitäs pidätte tekokynistäni?”, ovat elämää suurempia asioita. Ne saavat aikaan kommenttien vyöryn. Varsinaiset asia-asiat tai esimerkiksi yhteiskunnalliset pohdinnat jäävät melko olemattomalle huomiolle. Ja jäseniä on hyvänkokoisen pitäjän väkimäärä!
*
Samalla kun kuusen karsijaisia pidetään, täytyy kassaroida turhaa somelastia. Sehän on omien sormien valinnoista kiinni, mihin niitä, aikaansa ja energiaansa käyttää. Josko puhelun tai tekstiviestin asemasta säikäyttäisi vanhuksensa, jälkeläisensä tai ystävänsä sanomalla “tykkää” silmästä silmään, kasvoista kasvoihin. Kävisi paikan päällä sanomassa “hyvää päivää” tai kirjoittaisi edes vähän tarkemmin, millaiseksi sen toivotetun hyvän päivän tai uuden vuoden tarkoittaisi.
Toivotan kaikille lukijoille ajattelurikasta vuotta 2020, mieleen jääviä live-kohtaamisia toisten ihmisten kanssa ja myönteisiä tunteita herättäviä somekokemuksia.

Kommentit

  • plokkariukki

    Seijan kanssa samaa mieltä, tänne on kiva sepustella ja jos joku vielä viitsii vilkaista edes otsikon se on jo puoli voittoa. Lupausten ajat ovat itselläkin takana, roikutaan enemmän ja vähemmän innolla kiinni jokaisessa päivässä johon saadaan herätä. Näitä plogien tarinoita on kiva lueskella ja ikävät kritiikitkään eivät isommin haittaa, positiivisista puhumattakaan.

  • Leena Raveikko

    Olen aina sanonut, etten ole somessa. Mutta lasketaanko blogit someksi? Silloinhan olen siellä ja mielelläni olenkin. Facebookit saa olla. Mutta instagrammia olen miettinyt. Siellä kun voisi julkaista vaikka kuvia ja runoja. Se voisikin olla tämän alkaneen vuoden uusi juttuni. Jess!

  • seija sanaleikkimökistään

    Tämä kirjoittelu on puolivallatonta pohdiskelua. Joskus muljauttaa mukavasti maksasta: pääsinpähän sanomaan.
    Plokkariukille meheviä jutun juuria tällekin vuodelle.

  • seija sanaleikkimökistään

    Leenalle: En tiedä, lasketaanko blogit someksi. Tuntomerkit täsmäävät pitkälle. Kai tämäkin on vuorovaikutteinen verkkoviestintäympäristö.
    Instan, Facen, Tinderin, Whatsupin yms. eroista en tiedä. Eiköhän niissä kaikissa voi jakaa kuvia ja tekstejä ja kommentoida.
    Yhteinen huono puoli niissä on että niissä hukkuu ja tukehtuu massaan. Mutta mistä muualtakaan nykyään ketään tavoittaa?

Jätä kommentti

*