Käyn ahon laitaa, melkein ilman paitaa ja kiittelen mielessäni wanhan hywän ajan koulujärjestelmää, joka pakotti koululaiset pilaamaan kesänsä keräämällä kasveja. Olisin mieluummin keräillyt poikaystäviä, mutta piti tonkia-prässätä-liimata-opetella latinalaisia nimiä-tenttiä koko kesä kaiken maailman kasveja, ja kaikki tuo kävi vaivalloisemmaksi kesä kesältä.
Sen jälkeen luonto on ollut täynnä tuttuja, jopa ystäviä. Tuossa mesimarja punottaa kuin Viagraa ottaneen miehen nenä, tässä poimulehti on itkenyt kyyneleen, ja lupiinit loistavat kuin valaistut miekat. Kihokin koura sulkee nopeasti sisäänsä kukkaan eksyneen hyönteismaailman vierailijan ja nokkosen läsnäolon tuntee kesäpaljaassa pohkeessaan.
Monenlaista ötökkää ja isompaakin eläintä ryömii, mönkii, lentää ja sirputtaa toteuttaen varmalla otteella omaa tehtäväänsä. Ei niillä näytä olevan mitään ylimääräistä rojua mukanaan, vain tarpeellista tavaraa. Muurahainen raahaa hirttä, harakalla on nokassaan pesän tekoon tarvittava risu, rastaalla kastemato ja mehiläisen pussihousut ovat täynnä kullankeltaista siitepölyä. Hämähäkin takapuolen seutuvilla raahautuu valkoinen pussukka täynnä munia.

Mutta ihmisellä, hänellä täytyy olla aina mukanaan tavaraa tavaran päälle. On jos jonkin laista härpäkettä ja hyrskytintä, lerpukkaa ja lärpätintä, joita ilman hän olisi avuton ja alaston. Sitä mukaa kun ihminen orjaantuu yhtä useampien laitteiden etäpäätteeksi, hän vieraantuu luonnosta, eläin- ja kasvikunnasta. Vain muutamia nimiä, joiden alkuperä on hämärtynyt, jää elämään tuotemerkkeinä.
Nykyajan suosituin kasvi taitaa olla tietokoneyrtti guarana (Paullinia cupana) ja eläinmaailmasta suloisesti livertelevä Twitter. Kuukkelikin, onnen lintu, metsämiehen sielun lintu, on tehnyt pesänsä jokaiseen sähköiseen hörpöttimeen.

Hämähäkki on kutonut verkkonsa, onkohan se Somessa vai missä yhteisössä lienee. Se on verkottumista parhaimmillaan, kun kärpänen tarttuu jaloistaan kiinni ja näen, kuinka hämähäkki hymyilee. Tekisi mieli sanoa sille jotakin, mutta jos se puhuu vain somea, en saata ymmärtää.
Muurahaispesässä käy armoton kuhina. Katkaisen tikun, laitan siihen sylkeä ja kun ahkerat olennot ovat käyneet pisaisemassa, pääsen maistamaan ihanaa muurahaishappoa, lapsuusajan herkkua. Olisikohan liikeideaa myydä muurahaiskusitikkuja heille, joiden pitää jaksaa valvoa tietokoneiden ihmemaailmassa yönsä? Sitä voisi mainostaa aivojen terävöittämisaineena, jonka avulla voisi somettaa 24/7/365 ja karkausvuonna 366!
Useilla työpaikoilla ihmisiä yritetään saada tekemään töitä sosiaalisessa mediassa viihtymisen sijaan, mutta miksi eivät viisaat eristä muurahaisilta tai mehiläisiltä ominaisuutta tai ainetta, joka saisi ihmiset tekemään työtä vuorotta kunnes kuolisivat kaikkensa yhteiskunnalle antaneena. Aine ruiskutettaisiin tai laitettaisiin mikrosiruun ihmisen ihon alle työsuhteen alkaessa.

Meillä on leimauslaitteita, kulkukortteja ja tunnussanoja/numeroita niin paljon, että oma nimikin jo unohtuu. Kaikella tällä työntekijän jokainen liike rekisteröidään Amerikkaa myöten, mutta työnantaja ei saa niitä katsoa joutumatta vankilaan. Tämän keksinnön avulla kaikki tuollaiset surkean tehottomat viritykset voitaisiin haudata muurahaispesään.

Muuttolinnut suunnistavat tuhansia kilometrejä ottamalla suuntaa auringon valosta, tähtitaivaasta, maan magneettikentistä, maamerkeistä, jopa tuoksuista. Miksi ihmisessä ei ole tällaisia ominaisuuksia? Teknisten välineiden avulla heiltä katoaa viimeinenkin paikkojen lukemisen taju. Päästäkseen vieraalla paikkakunnalla nurkan takana olevalle kadulle tarvitsee katsoa navigaattorista ja luontoihmeeltä näyttävä nörpykkä (os. nörtti) seisoo älyttömänä eli vailla omaa älyä hienon ääliöpuhelimensa (ällykkä) kanssa etsimänsä osoitteen kyltin alla, eikä löydä sitä jos älligaattori ei tunnista.

Entäs laskeminen sitten. On paljon ihmisiä, jotka eivät osaa laskea ilman jotain kapinetta paljonko on euro + euro, ja varsinkaan poliitikot eivät ymmärrä myöskään mitä on euro / miljardi euroa, ja lausunnoistaan päätellen eivät tunnu ymmärtävän plussan( +) ja miinuksen ( -) välistä eroa.
Siksipä Suomelle on tainnut jo käydä kuin kyyhkyselle. Kohta saadaan koko kansa kuorossa valittaa: ”Kyy kyy kymmenen munaa, vaihdoin kanan kahteen munaan”, ja siitä tulee uusi kansallislaulumme.

Lopuksi pakollinen ruokavihje: Kreikkalainen munakas on maukas ja ruokaisa, mutta kahdesta kananmunasta sitä ei kannata ruveta tekemään.