Vuosiko siitä on jo mennä humpsahtanut, kun SS-suunnistus polkaistiin käyntiin. Joukkue upeita Venloja ja komeita Jusseja lähti kohti tuntematonta, suppaista pöheikköä. Varusteinaan vikkelät sormet ja otsallaan ledejä ja lumeneita häikäisemään koko pimeä Savon seutu.
Jokaisella oli kirjoituskunto kohdallaan, kartat ja kompassineulat ojennuksessa. Sanat hallussa, lauseet järjestyksessä ja ennen kaikkea; paljon sanottavaa ja Kirjoittamisen sietämätön kutka.

Miten loistavan tilaisuuden saimme päästessämme kirjoittamaan valmiille alustalle ja lukijakunnalle. Mikä lahja me olemmekaan Savon Sanomille! Tämä on hieno esimerkki yhteistyöstä, jossa kumpikin hyötyy.
Hyödyn lisäksi me kirjoittajat saamme erinomaista oppia toisilta kirjoittajilta. Ilmaista kirjoittajakoulua parhaimmillaan.
SS-blogin puolelta olemme saaneet kannustusta ja neuvoja aina tarvitessamme. Blogitapaamiset ovat vahvistaneet meitä niin, että toiset kirjoittajat ja toimituksen henkilöt tuntuvat perheenjäseniltä.

Pitkän matkan olemme taivaltaneet ja monella rastilla leimanneet (=blogitekstiä kirjoittaneet).
Miten paljon eteviä kirjoittajia ja mikä tyylien kirjo. Valokuvat ja taitavat kuvaajat ovat nostaneet SS-blogin tasoa, näyttävyyttä ja kiinnostavuutta.
On ollut hienoa seurata, miten moni kirjoittaja on kehittynyt ja löytänyt oman tyylinsä. Kadehdin ja ihailen heitä, joiden askellus on varmaa eikä horjahteluja tai kaatumisia tapahdu.
–
Itse aloitin 8.6.2015 tekstillä Kaipaan tangolaulajaa. Siitä oli luontevaa jatkaa tanssien ja soiden juhannukseen ja viinijuhlille.
Olen kirjoittanut 46 tekstiä. Huomaan seikkailleeni sekapuumetsässä. Löytyy maailmanparannusta, runontynkää, vakavaa tekstiä ja ennen kaikkea huomaan höpöstelleeni aika paljon. Tuli mieleen, että hupaisa juttu on kuin kynttilä. Siinä on helposti sulava steariini ympärillä, mutta sisällä on palava sydän eli yleensä vakava asia. Näistä mainitsen esimerkkinä Somemurha kutuaikaan.

Saamme innostusta lukiessamme toistemme juttuja. Itse hurmaannuin Jussi Kuosmasen puhelinkeskustelusta yläilmoihin niin, että Minäkin soitin Jumalalle.
Vakavia asioita ilman huumorin kuorrutusta ovat olleet Kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, Armottomana vuonna 2026 ja Vanhuuden kosketus.

Myös ihmisen Keho, vartalo ja ruumis ovat askarruttaneet Läskiveron verran Askel askeleelta.

Toiminnan puolelta konkreettisin on Puijo nousuun keinoja kaihtamatta. Ideat ovat edelleen vapaasti varastettavissa, kunhan lähde mainitaan.

Ja lopuksi, eiköhän pistellä poskeen Savolainen hyvän mielen kukko:

Kuori:
5 dl lupsakkuutta
100 g venkoilua
n. 9 dl asioitten kääntelemistä
n. 3 dl huumoria
½ rkl vahingoniloa
Täyte:
1 kg velmuilua
150 – 250 g kehumista
2 – 3 tl juoruamista
Kuoriaineet veivataan leuka vääränä tiiviiksi ja sitkeäksi taikinaksi. Siitä taputellaan tai kaulitaan ympäripyöreä levy, joka on keskeltä n. 1 cm paksu ja reunoiltaan ohuempi. Levyn keskustaan ripotellaan kiertoilmaisuja. Peratut, hyvin valutetut, salakavalat sanat ladotaan kerroksittain perusteettomien kehujen kanssa levyn keskelle. Kätkettyä piruilua sirotellaan väliin. Nautitaan mehevien juorujen kera.

Hyvää Juhannuksen aikaa kirjoituskumppaneilla ja toimituksen väelle toivottaa Seija Hämäläinen