Älä tule syksy

Laineet lipuvat harmaasti rantaan
järvellä on torjuva katse
älä tuo venettäsi vesille
pysy rannalla variseva lehti

lehdet irtoavat yksi kerrallaan
julistavat syksyn alkaneeksi
kaste nostaa vilua jalkapohjiin
ruohonkorret eivät nouse

älä tule vielä syksyinen tuuli
pysy halla loitolla kauan
älä vie kesää talven taakse
syksyn sato on säilömättä

kesäinen rakkaus kestä vielä
usvaisten sumujen sumut
säilytä hyväilyt lämmittämässä
paljaissa rungoissa talveni yli

Mustaa jäätä

Syksyn lehtien
punakeltaiset liikennemerkit
varoittavat:
Mustaa jäätä mielen pinnalla.

Tilhet hyrähtävät laumana
tullakseen taas takaisin.
Edestakaisin ajatukseni
toivosta epätoivoon,
kirouksesta siunaukseen.

Lintubongarit niemen kärjessä,
säänpieksemät, siivettömät
seuraavat katseella.
Kohta on aika astua sisään syksyyn.

Julma lokakuu

Lokakuussa sataa räntää,
mielen hyytymiä. Viluttaa.
Ikävä repii riekaleet sisältäsi,
vetää silmäsi itkuiseen viiruun.

Lähtöön pakotettuna tarraat
raivoisin sormin ovenpieliin.
Puret ilmaa halussasi vielä rakastaa.

Lokakuussa keritään villat,
viedään teuraaksi. Lasketaan
veri ja punnitaan maksa.
Lokakuu haihduttaa lehtien
pelosta kalpeat kasvot.
Vesuri katkoo oksat
ja puiden kaulat jäävät paljaiksi.

Ei lämmitä maa, ei taivas.
Syksy viiltää kantapäihin
talven mittaiset haavat.