”Syys miksi saapuu ennen aikojaan, kun vasta hehkui toukokuu” kyseli Kari Tapio levyllään Valoon päin. Syksyaiheisissa lauluissa ja runoissa on vallalla luopuminen ja luovuttaminen, menetys ja katoaminen. Ne eivät lupaa mitään uutta vaan haikailevat menneen kesän perään.
Kaikki kaatuu ja maatuu, värit ja lämpö häviävät niin luonnosta kuin ihmismielistä. Odotettavissa ei ole muuta kuin hallanvaaraa, harmautta ja märkyyttä. Aurinko menee menojaan ja pimeys työntyy joka sopukkaan.

Kaipaus valtaa mielen. Maan vangit seuraavat katseilla niskat kenossa kurkiaurojen ja joutsenlaumojen kokoontumislentoja. Ikävän rotta nakertaa sydämen syrjää. Kaikki on mennyttä, peli on menetetty.

Näin iskelmissä. Mutta tosielämä on aivan toista. Syksy on uuden, vahvan elämän alkua. Kesällä on eletty voimakkaasti ulospäin, nyt suunnataan valot lähemmäksi. Luonnonläheiset ihmiset suorittavat alkukantaista talvivarastojen keräämistä, kuntosalit sekä metsässä että sisätiloissa ovat täynnä talvikunnon nostattajia. Kansalaisopistot täyttyvät tiedonhamstraajista, kulttuuritapahtumat vetävät salit täyteen yleisöä. (Jatkuu mainoksen jälkeen.)

Syksy on vuodenajoista lempein. Se on pehmeä, värikylläinen, utuinen ja hiukan uninen. Syksyn tuoksu on voimakas ja vahva. Valo vähenee, pimeys hiipii takaovesta ja mieli rauhoittuu rakentamaan talvipesää itselleen. Kesän kiihko vaihtuu kypsään aistillisuuteen.

Jos kevätrakkaus on vihreää teini-ihastusta, kesälempi kuumaa ja kehokylläistä, syksyrakkaus on syvää, vahvaa ja kestävää. Se ei ole kevyttä haihattelua, vaan se lämmittää talvenkin yli. Siinä on kaikki värit ja se kestää pelotta myrskyt ja hallat.

Minä olen rannalla yksin
kuin vuosisadat maannut pohjahako
tai vanha luupäinen hauki

aallot ajavat toisiaan takaa
vesilinnut voihkivat lähdön ikävää
ja minä olen vain kuva veden pinnassa
jota aallotkaan eivät herätä eloon

syksyisessä tuulessa lehdet
ja ikävän aallot, kesän vaimenneet äänet
iskeytyvät kalliosta toiseen
runo minusta sinuun

pihlaja pudottaa helmensä
pimeä vyöryy kalpeiden puiden yli

kirjoitan sinulle kaipauksen
miten pitkä on kylmä ja pimeä
kaukana kevään kiihko

ole sinä minun villasukkani
kynttilä ja takassa humiseva tuli
poista pimeä ja lämmitä talveni yli

(Amateur 2017)