Puijon torni, Kuopion maan ja taivaan merkki, komeilee jokaisessa esitteessä. Joku tietämätön turisti saattaa vieläkin kuvitella, että siellä olisi jotain katsottavaa. Laelle päästyään hän näkee harmaabetonisen torahampaan, jonka sisäänkäynti ei osoita minkäänlaisia tervetulotoivotuksen merkkejä. Lieneekö edes aukikaan?
Punainen hirsirakennus, josta näkee merkkejä entisestä kauneudesta. Nyt ikkunanpielistä hilseilee maali irvokkaasti ja terassin kaidelaatikoissa nuokkuu muutama nahistunut orvokki. Lienee joku kahvila tai muu semmoinen. Ei oikein saa selvää.
Pihalla puskapylpyrä, jossa vanhassa maalissa olevat penkit. Ei mitään muuta. Ei istutuksia, ei virkistävää suihkukaivoa, ei yhtään patsasta, ei mitään. Ankea, ylen ankea on ympäristö. Liian paljon on jätetty ikikuusten vastuulle, sillä muuta katseltavaa siellä ei ole.
Ulkona ei liiku ketään sen näköistä, jolta voisi kysyä jotain Puijon alueesta. Ennen täällä oli Puijon peikon maja lapsille. Missä se nyt on? Missä peikko ja hänen tyttöystävänsä? Mökki palanut aikoja sitten, eikä uutta ole tullut. Ei edes pientä laavua, risumajaa, ei mitään. Peikko muuttanut tyttöystävänsä kanssa jonnekin vai lienevätkö palaneet mökin mukana.
Olisiko jossain piha-alueen reunalla jotain lapsille? Ei, ei näy edes yhtä ainoaa keinua, mistään muusta puhumattakaan. Ei mitään, missä voisi leikkiä. Vain kuusia ja käpyjä. Haloo! Käpylehmiä ei harrasteta nykyään.
Onko missään kylttiä tai lappua, joka kertoisi, mitä täällä tapahtuu? Ei löydy polunpäätä, ja ehkä hyvä niin, kuolevien kuusten saattohoitolaan, joka masentaa sen sijaan että virkistäisi. Ei tee sielulle hyvää nähdä, miten ennen uljaat kuuset saavat lahota pystyyn hirvittäviksi torsoiksi, joita myrskyt rymäyttävät tantereeseen kuivine oksineen törröttämään. Maasto on kuin sodan jäljiltä.
Vaikka kuinka vannottaisiin, että Puijon luonnonsuojelualue on arvokas ja upea sisältäen harvinaisia eläin- ja kasvilajeja, siitä ei ole mitään merkkejä tornialueella. Ei matkailija uskalla lähteä umpimähkään harhailemaan hyppyrimäen ylätasannetta pitemmälle etsimään Puijon alueelta tavattuja noin 400 kovakuoriais- ja yli 400 suurperhoslajia.
Turistilapsia kiinnostaa enemmän kunnon jäätelöpallot kuin sienipallokkaisiin kuuluva Leiodes bicolor, rääpikäslaji Nargus velox, tai käpyjäärä (Cortodera femora).
Turistirouvan kiireistä silmää hivelisivät kauniit kukkaistutukset. Ei hän ehdi lähteä etsimään myyränporrasta (Diplazium sibiricum), kotkansiipeä (Matteuccia struthiopteris) tai korpisorsimoa (Glyceria lithuanica).
Jos he viipyisivät Kuopiossa pitempään, he saattaisivat osallistua opastetulle luontokierrokselle, jos aikatauluista tiedotettaisiin myös tornialueella.
Puijon tornialueen ulkopiha on torjuva, suljettu, tyly. Se ei houkuttele, kutsu eikä ilostuta turistin silmää eikä mieltä. Pienillä huomaavaisuuden eleillä, jotka eivät paljon maksaisi, hänet saataisiin tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja sitä varten kai alue on olemassa. Vai mitä varten?
–
Koska kritiikkiä ei ole kohteliasta esittää ilman parannusehdotuksia, niitä tulee ensi viikolla. Silloin kirjoitan otsikolla ”Puijo nousuun”. Lähtekää mukaan keksimään ideoita. Jospa blogikauden loppuhuipennuksena nähdään Savon Sanomissa otsikko: ”SSBloggarit puhalsivat uudet tuulet Puijolle” tai ”Ikikuuset rytisevät nurin ja uuden sukupolven luonnonsuojelumetsä istutetaan Puijolle”.
Leena Raveikko
Kas, ideoita Puijon kohentamiseksi. Taanoin joku kypsytti idean köysiradasta keskustasta Puijolle. Tehdäänpä se uudesta matkustuskeskuksesta käsin. Samalla kohennetaan sekin. Tehdään kaikki talkoilla! Maalataan aamulehdessä nähdyt rapistuneet aseman seinät, rakennetaan kierrätysmateriaalista uusi linja-autoasema. Eihän sen kummoisen tarvii olla, riittää kun on sisätilat odotella ja kahvio. Jätetään keskelle esiintymislava, jossa voivat paikalliset kyvyt ja läpikulkevat turistit esittää odottaville mielenkohotusta, siis niille, jotka köysirata jo käytti Puijolla. Talkoissa tiivistyvät kaupunkilaisten rivit, kotoutuvat muualta tulleet ja kuntoutuvat kuntonsa menettäneet. Uuden vuoden kaupungin vastaanottajaisilla pokataan sitten palkinto kaupunkilaisten, Puijon ja matkakeskuksen maisemoinnista!
Seija Hämäläinen
Hienoa! Varsinkin esiintymislava. Voísiko siinä olla Puijon tornin muotoinen pönttö, jossa voisi pitää puheita ja ennen kaikkea: esittää runoja.
Hannele Koivisto
Kun on kiipeämässä Puijon laelle, löytää vaatimattoman polunpään, lähtee sitä tutkimaan ja kohtaa myyränportaan, mikä sen ihanampaa. Kun koluaa ikikuusikossa, harhailee kotkansiipiviidakossa ja pari kertaa Puijon rinteen ylös ja alas vaeltaneena, hikisenä, löytää Puijon tornin juureen, niin mikä sen ihanampaa. On kokenut monta luontoelämystä. Kunto on kohentunut. Liikunnasta raukeana istuu onnellisena rapistuvalla penkillä. Sitä varten Puijo on minulle kivikaupungissa asuvalle olemassa.
Mari Wikholm
Eilen Aamulehdessä oli juttu matkailusta Suomeen. Visit Finlandin mukaan yhä useammat matkailijat tulevat Suomeen nimenomaan luonnon, metsien, tilan tunnun ja hiljaisuuden vuoksi. Metsäkävely on monelle huikea elämys, sillä monessa maassa se ei ole mahdollista: metsät, etenkin vanhat metsät on hakattu eikä jäljelle olevissa sirpaleissa saa retkeillä. Pohjoismaiset jokamiehenoikeudet ovat ainutlaatuinen mahdollisuus.
Ihailevia kommentteja Puijon kuusikoista kuului myös esimerkiksi viimeviikkoisella WHO-konferenssin retkellä. Eikä ihme. Kukkaistutukset ja raivattu puisto eivät tutkitustikaan anna samaa elvyttävää ja voimaannuttavaa kokemusta kuin metsässä samoilu. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että jokainen rakastaisi metsäretkeilyä, kuten bloggaajan esimerkki osoittaa. Mutta miksi juuri Puijon luontoarvot pitäisi lyhytnäköisesti tuhota, kun nurmea ja kukkaistutuksia löytyy Snellmanin puistosta ja kiipeilytelineitä Kuopion leikkipuistoista -puhumattakaan Miksi Puijon lehtojen galleria pitäisi korvata ”uuden sukupolven luonnonsuojelumetsällä” eli taimikolla, kun vastaavia vanhoja metsiä ei ole missään muualla, mutta taimikkoa riittää silmänkantamattomiin?
On totta, että monet matkailijat eivät varmaankaan uskalla tai edes tajua lähteä lyhyelle metsälenkille. Opastusta tarvittaisiin lisää, sekä karttoina tai kännykkäsovelluksina että kielitaitoisina luonto-oppaina. Puijo on upea kohde metsiensä ja maisemiensa ansiosta -säilytetään nämä arvot ja tarjotaan matkailijoillekin mahdollisuus nauttia vanhan metsän rauhasta!
Seija Hämäläinen
Hei, Hannele ja Mari! Hienoa, että osallistutte keskusteluun. En tarkoita, että Puijon metsät pitäisi muuttaa kukkapenkeiksi. Kritisoin tornialuetta eli tornin ja majan pihaa, joka mielestäni voisi olla houkuttelevampi ja esitellä enemmän sitä, mitä Puijon alue pitää sisällään. Omalta kantiltani Puijolla ei varmaan ole yhtään polunpätkää, jota en olisi könynnyt, mutta tornialueelta kaupunkiin päin oleva alue tekee minut surulliseksi. Tarvitsisin opastetun retken sinne nähdäkseni ensinäkymää syvemmälle.
Mari Wikholm
Lähdetään Seija ihmeessä yhteiselle retkelle Puijon metsään, opastan mielelläni! Yhteystiedot löytyvät Kuopion luonnontieteellisen museon sivuilta.
Puijofani
Puijon autotien voisi ajoratamerkitä uudelleen, siten, että tien laidassa olisi kävely/juoksu/rullasuksi,-lauta,-luistin/ pyörätie ylös. Olisi mahtava Puijon Hapotus! ( vrt. Vuokatti )
Sisääntuloporteiksi näyttävät valotaideteokset lähipuiden ja valaistuksen avulla. Selkeästi merkityt vinoparkkiruudut nykyisten paikalle ja majan edestä autot pois. Autojen tilalle terassialue, johon sopisi istutuksia ja kukkia. Majaja terassi olisi luontopolkujen lähtö- ja maalipiste, jossa paljon Puijo infoa ja jossa voisi ladata sovelluksen omatoimiselle luontokierrokselle ja josta lähtee opastetut kierrokset. Tornin juurelle tuolit/penkit, jotka voi laittaa makuuasentoon siten, että tornia ja tähtitaivasta voisi katsoa suoraan alhaalta päin – uusi elämys ja ulottuvuus. Tässä näin aluksi… Puijolla tavataan.
Seija Hämäläinen
Hienoja ja melko helposti ja halvalla toteutettavia ideoita. Pihasta tulisi yhteinen olohuone, jossa ihmiset kohtaisivat ja jakaisivat kokemuksiaan. Nythän Puijon kokee jokainen yksin niin kuin parhaiten taitaa. Ajoväylää ei varmaankaan saa leventää senttiäkään, mutta hapotusidea on loistava. Vuokatista voisi ottaa oppia, edes pienimuotoista.
Vinetin
Mieluusti näkisin Puijolle vastaavan junahissin, kuin Kolilla ja monissa keski-Euroopan kohteissa on. Hyödyntäisi Puijon montun tai pesisstadionin P-aluetta. Kaikki eivät voi kävellä, vaikka miten haluaisivat…
Seija Hämäläinen
Hei, Vinetin! Puijo kuuluu kaikille. Olisi hienoa, jos kaikki halukkaat pääsisivät sinne tulemaan. Ettei se olisi vain autollisten ja hyväkuntoisten käytössä. Että sinne olisi hyvä tulla myös heidän, jotka eivät luontoa tunne, sillä itse luonto avaa sylinsä kaikille.