”Tämänkin kevään elämä mulle annoit”, laulaa Kauko Käyhkö kauniissa laulussa Kurjet saapuvat. Maailmanmatkaajat nousivat siivilleen syksyllä, ja me jäimme haikeina katsomaan toivoen: Jospa mekin voisimme keväällä nousta Finnairin mustavalkoisille siiville ja lentää muuttolintujen lailla ilmojen suuntiin, maisemien ääriin. Ei päästy. Olemme yhtä vapaita kuin ulkoilmakanalan asukkaat (4 neliömetriä per kana).
Nyt on siivekkäiden paluumuutto parhaimmillaan. Sanokaa minun sanoneen, että jonain päivänä kaikkitietävässä ja -ennakoivassa Somessa alkaa levitä tehotieto, että linnut pudottelevat lentäessään koronamällejä päällesi. Ne ovat vaarallisempia kuin sodan aikaiset pommikoneet. Sodastahan tässä muutenkin puhutaan ja taistelusta. Eiköhän kannattaisi ottaa jo hyvissä ajoin vakiovarusteeksi sateenvarjo. Se on totuttelukysymys niin kuin maskitkin.
Ei sitä arvannut joutuvansa luopumaan vapaudesta. Jos on tullut ihmeteltyä vankiloiden lokoisia oloja, nyt huomaa, että jotain sieltäkin puuttuu. Vapauden rajoittaminen on rangaistus, jonka vaikutus hiipii ja kertyy pikkuhiljaa, puolihuomaamatta. Valtaa alaa solu solulta vahvimmaltakin taistelijalta.
Alkuun rajoittunut elämä oli vapauttavaa, rentouttavaa, ihanaa. Ei tarvinnut lähteä minnekään, ei tavata ketään, ei keskustella eikä keksiä keskusteltavaa. Nyt imee kuin sieni ja tallentaa sydämeensä jokaisen sanan ja lauseen, jonka saa vaihtaa. Harvojen keskustelumahdollisuuksien aiheena on tietenkin koronarokotukset. Siinä riittää draaman kaarta joka ikäluokalle vuorollaan.
Onhan elämässä edelleen kohokohtia, jolloin pääsee nousemaan arjen yläpuolella. Eipä olisi kuunaan (=koskaan, kuuna kullan valkeana) osannut kuvitella, että niin arkinen ja välttämätön paha kuin ruokakaupassa käynti muodostuisi viikon tähtihetkeksi. Lähikauppa on muuttunut ostosparatiisiksi, muovipalmut vain puuttuvat huojumasta.
Viime keväänä meille tuotiin ruokaostokset valmiiksi ovelle. Oli outoa antaa vieraalle ihmiselle niin intiimi asia kuin ruokaostoslistansa nähtäväksi. Kuin olisi näyttänyt sydänverellä kirjoittamansa rakkauskirjeen kohteen puolisolle.
Sitten seurasi aika, jolloin piti opetella maskin käyttö. Mieluisaa se ei ole vieläkään. Vaikka tiettyyn ikään päästyä on edullisempaa peittää kuin paljastaa. Huulipunassa on säästynyt pitkä sentti. Jatkuu mainoksen jälkeen:
Kevättalvella alkoi nousta pintaan hiljaa itänyt koronaväsymys samaa tahtia ikkunalla versovien tomaatin taimien kanssa. Ei huvittanut enää istua tietokoneella, saattoi mennä KOKONAINEN PÄIVÄ sitä vilkaisematta. Televisio-ohjelmien surkea anti tuli moninkertaisesti todistettua. Kirjoja on tullut luettua enemmän kuin vuosiin. Se on hyvä, mutta rajansa kuvitteellisella elämällä.
Varsinainen elettävä elämä on käynyt puisevaksi. Makuvivahteet ovat vähentyneet. Kuin söisi pettu- ja sahajauholeipää rukiisen asemasta. Soijapihviä verta tirskuvan härkäfileen asemasta.
Julkkikset hehkuttavat mikä mitäkin kokemustaan, joka on auttanut löytämään itsensä ja kasvamaan henkisesti loputtomiin, haastattelusta toiseen.
Minulta ei ole kukaan kysynyt, mutta kun itse kysyy ja vastaa, saa mieleisensä haastattelun.
K: Oletko jalostunut ihmisenä korona-aikana?
V: En tippaakaan. Taantunut olen.
K: Oletko kasvanut muualta kuin vyötäröstä?
V: En takuulla.
K: Oletko kehittynyt tai hankkinut uusia tietoja ja taitoja?
V: Olen laiskistunut ja typertynyt, niin kuin jokainen voi tästä blogistakin lukea.
Kuvaa valitessa löysin vanhan blogin ”Kiusaajat häkkiin”, joka käsitteli koulukiusaamista. Näkyy olevan ajankohtainen edelleenkin. Löytyy nimellä arkistosta tai googlesta.
plokkariukki
Seijapa sen kirjalliseen muotoon väänsi. Juuri noin on käynyt minullekin. Ei ole ollut häävi talvi täälläkään Pirkanmaalla. Onneksi on tuo Ifa parkkiruudussa ja ovi sentään kaksion kulmassa josta pääsee ulos. Kun tämä takatalven lumi on sulanut siitä se ilo ainakin hetkeksi aukeaa, kun antaa hanaa vanhalle kamulle ja kiitää Nokian mutkaisia ja mäkisiä teitä hurjaa 60 km/t vauhdilla. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, lauloi Tapsa Rautavaarakin aikanaan.
Niinnoeekäkun
No ei tämä nyt maailmanloppu ole. Voi olla nykyihmiselle hyväksi vähän hiljentää, kun on tottunut toisenlaiseen.
Itse olen lisännyt liikuntaa ja kuntoilua,varsinkin näin sulan aikaan pyöräilyä.
Ja nyt kuusvitosena varmaan paremmassa fyysisessä kunnossa kuin vuosikymmeniin, ja huomaa että liikunnan jälkeen tuo yläpääkin toimii paremmin.
seija sanaleikkimökistään
Älähän Plokkariukki sitten kovin hurjastele menopelilläsi Nokian seudun polveilevilla teillä. Eläkä rällää yömyöhään, että mummot saavat nukkua.
Kevään ja kesän riemuja sinulle!
seija sanaleikkimökistään
Niinnoeekäkun: Varmasti on kiireisten ruuhkavuosien eläjille ollut terveellistä pakkohiljentää.
Toivottavasti mahdollisimman moni on löytänyt luonnon ja ulkoilun niinkuin sinäkin.
Hyviä pyörä- ym. retkiä kevään kohinassa.
Arja Hakala
Näinhän se on ja oikein ilmaisette, että taistelu on vakiintunut sana asiassa kuin asiassa.
Sota-aikaa muistuttavia ovat paljolti sanat mitä saamme lukea artikkeleista.
Päivittäistavarat verkkokaupasta. Oman kylän K-Market-Makasiinista. Siellä huomioidaan kyllä, että asiakas saa tilaamansa tuotteet kottiin asti.
Käytän palvelua pysyvästi.
Mitä on tullu tehtyä koronaviruksen ilmaannuttua runsas vuosi sitten?
Ruokailutapoihin muutoksia.
Totaalisesti kaikki äkkimakkeet pois. Kyllä se on auttanut vyötäröpyöreyden pienenemiseen.
Hengitystä helpottanut ja muutoinkin parantavasti elämänlaatuun vaikuttanut.
Tiiviisti koronaohjeita noudattanut ja käyttäytynyt niiden mukaisesti, joten covid-19 ei vielä ole rantautunut meille.
Parasta Äitienpäivää jokaiselle.
seija sanaleikkimökistään
Arja Hakala: Kiitokset kommentista. Onnittelut korona-ajan saavutuksista. Minä tein heinäkuusta helmikuuhun tehosiivousta talossa joka puolella. Sitten iski tympääntyminen, kun ei tunnu yhtään sen siistimmältä.
Vyötärön muokkaaminen antaa pysyvämpiä tuloksia. Näkyy ja tuntuu joka päivä. Mutta onneksi kesä on tulossa. Hyvää äitienpäivää!
Leena Raveikko
Nasevasti kiteytetty koko koronareiluvuosi. Tätä se on ollut. Kun koronarajat poistettiin mökkikylän talkoissa kerralla, alkoi ahdistaa. Näin siihen olen tottunut, minäkin, tähän koronan rajoittamaan elämään.
seija sanaleikkimökistään
Juuri kun opimme halauksiin ja poskisuudelmiin, kävi näin ja kättelemisestäkin jouduimme luopumaan. Saattaa olla, että emme enää vuosiin palaa entiseen eli erakkokansana pysymme.
Eino J. (maallikkona)
Hyvät värit tuossa kuvassa, vastavärit punainen ja vihreä verkon läpi sointuvat toisiinsa. Kenties postausten parhain tänä vuonna. Viillokkiainesta. Tekstinkin luin heti sen julkaistuasi. Kommentit riittäkööt, mutta kuva on > 1 000 sanaa
seija sanaleikkimökistään
Eino J. Kiitos kommentistasi. Kuvan stara on kuvattu muistaakseni Kenkäverossa.
Kuva ja otsikko ovat asioita, jotka saavat lukijan avaamaan viestin. Kiitos, että olet lukenut tekstin.
Toivottelen kauniita kevätpäiviä.