Vielä on kesää jäljellä… vai onko?

Vielä on kesää jäljellä
vielä tulee kauniita päiviä
vielä voit löytää ystävän
vielä tilaisuuden saat

Hoilataan Mamban biisissä. Mitä sitten, vaikka olisikin. Juhannus on joka tapauksessa mennyt, eikä mikään tunnu enää miltään. Arkielämä on auttamattoman tyhjää.
Juhannuksina maaseuduilla leijailee outoa taikaa ja menneitten aikojen kosketuksia. Niitä aistimaan vääntäytyy urpoinkin citycani. Vaikka ei ymmärtäisi mitään ja normaalisti vihaisi kaikkea maalaista. Mökkien pihoissa kiiltelee vähintään viisi autoa, ja joka toinen laittaa someen kuvia kukista, aivan kuin niitä ei olisi kukaan koskaan nähnyt.
Jokainen naaras on terheninen (=utuinen, usvainen) metsän tytti ja jokainen uros jos ei luomakunnan herra niin ainakin sinne päin. Luonto on niin lähellä, että sitä pitää joskus kontaten kyntää tutkimassa.
”Kesä sulle paljon antaa / lämpö sylissään kun kantaa / sen hetken toivot ikuisesti kestävän”

Ohilipuneena juhannuksenakin kerättiin saavikaupalla kukkia ja lyötiin jopa seppeleitä päähän. Kylvettiin vastoilla ja nuuhkittiin kesäyön tuoksuja. Katseltiin, kuinka joutsen ui kaula kenossa, tai lokki koukkasi välähtävän kalan vedestä. Ihmeteltiin ja kuvattiin kesäyön aurinkoa näkyipä se tai ei.
Moni piehtaroi jokaihmisen oikeudella heinä- tai peräti viljapellossa (kuka niitä erottaa toisistaan) punkkeja pelkäämättä. Maajussi morsiamineen kiittää. Tehtiin taikoja ja pelattiin ulkopelejä välineillä, joihin ei sen koommin kosketa kepilläkään.
” Mutta vielä tulee noita / lämpimiä öitä joita / sä koko pitkän talven / jaksoit odottaa”

Mystinen, maaginen kokonpoltto on haipuva muisto vain. Kun liekit nuolivat iltataivasta, kipinät kieppuivat kohti puiden latvoja, hiipuva hiillos hehkui rubiineina ja ohut savuverho sekoittui usvaneitojen tanssiin. Arkinen risujen poltto, se ei todellakaan ole sama asia.
Ei koskaan enää tänä kesänä itikoiden virsissä vaikerra tuhannet pienet viulut niin vangitsevaa säveltä kuin juhannuksena, vaan nuo verenhimoiset pedot ovat vain ihmisen riesana ja vaivana.
Vesi ei ole enää niin kylmänhorteista ja houkuttelevaa, että sinne haluaisi pulahtaa vaikka juhlavaatteet päällä virkistymään ja uudistumaan. Loppukesän vesi on vain vettä ja levien kasvualustaa.
Juhannuksen juomat olivat taikajuomia, mettä ja simaa, kastetta ja lähdevettä, jotka tekivät meistä vahvoja, voimakkaita, kauniita ja kuolemattomia. Ne poistivat meistä kaiken keinotekoisen kuonan. Arkijuopottelu antaa vain krapulaa ja turvotusta.
Kesäruokaa? Ei mikään vedä vertoja juhannuksen uusille perunoille. Smoolanderian väkevässä apulantaliuoksessa kasvatetut vesilutjakkeet sulivat suussa kuin voi ja hunaja. Lapsen sormen paksuiset sipulit sisälsivät eteerisiä, suorastaan siunaavia öljyjä. Maissintähkiä jyrsiessä tunsi olevansa suomalaistakin suomalaisempi.
Ja ne pihvimuistot! Mehevät, rasvaa ja verta tirisevät nostattavat vielä vanhainkodissakin vedet kielelle. Ei yksikään loppukesän pihvi korvennu pinnalta niin karstaiseksi ja sisältä raa´an sitkeäksi kuin juhannusherkku. Savu- tai loimulohi ei käänny sellaiseen kuivuuskäppyrään kuin Jussina.
Ylihinnoitellut salaattiainekset toivat kesän kielelle. Ja virolaiset kasvihuonemansikat liehuttivat pieniä Suomen lippuja pakkauksissaan: ”Suomi satasata, Suomi hulahula.”
”Sä etsit vielä tilaisuutta / kaipaat jotain, etsit uutta / on kuin ois kuuma kesä / jo mennyt menojaan”

Juhannuksena synnyimme uudelleen. Käänsimme keskiyön aurinkokellon lapsuuden onnelliseen aikaan: ”Sinä pääsit aina isän mukana kylälle, äiti antoi sinulle suurimman pullan. Olit lellikki!”
Perinnöt jaettiin taas kerran. ”Ne kukkakupit oli minulle luvattu!” ”Sinä sait sen sileämmän mökkipalstan, minulle jäi se kivikkoranta!”
Niin kuin lapsuus oli juhannuksena lähellä, niin myös toinen pää elinkaaresta. Joku kuului uhrata Juhannuksen alttarille, mieluummin sepalus auki. Loppukesän hukkuminen ei sisällä uhria eikä sovitusta.
”Elämä on niin kuin unta / kukkii koko luomakunta / sydän vain uutta tilaisuutta odottaa

Kommentit

  • POEKA

    Kyllä tänä vuonna pitäis laulaa, että ”vielä on kevättä jäljellä…”

    • seija sanaleikkimökistään

      Kuluu se kesä näinkin kesää odotellessa. Parin päivän poudasta saa maksaa viikon sateilla, koleudella ja ukkosella. Mutta kesämieli lämmittää villapaidan alta.

  • kaapunkilaenen

    Tuo Mamban biisi on kyllä jotain kamalinta mitä olla voi, mutta tässä jutun yhteydessä ilman ääntä nuo tekstit kyllä palvelivat asiaa ihan hienosti :) Ja hienosti oli myös sanailtu keskikesän juhlasta ja sen jälkeisestä elämästä muutenkin…

    • seija sanaleikkimökistään

      Sävelestä en osaa sanoa, mutta sanat eivät läpäisisi runoraadin ruodintaa. Mutta entäs jos käännettäisiin savoksi: ”vielä on kessee jälellä, vielä tulloo kaaniita päevijä, vielä voet löötee ystävän, vielä tillaisuuvven suat.” Parani puolella.

  • POEKA

    Ehdottomasti parani. Kukas ois sopiva solisti esittämään tämän savolaisen version?

  • seija sanaleikkimökistään

    Sa sä se. Oesko ne ukot, jotka sen alunperinkin ovat tehneet. Vai Robin? Vai Mikael Gabriel vaimikäsenyton.

  • Leena Raveikko

    Juhannus on juhlapäivä ja mulla on juhannus joka lomapäivä. Sijoittivat juhannuksen kesän alkumetreille ja suomalaisten lomakuukauden vasta sen jälkeen. Siksi en juhannusta osaa pitää kesän huipentumana. Se on vain yksi pakollinen riehuntapäivä vapun ja uuden vuoden rinnalla. Mutta loma kun koittaa, silloin voisi parhaimpiinsa pukeutua jokainen arkiaamu, ihan siitä lystistä, että saa itse päättää miten päivänsä käyttää! Upea kirjoitus!

Jätä kommentti

*