Kinkerit

Muutettuani takaisin Savoon reilu pari vuotta sitten sain tutustua yhteen vanhaan kirkolliseen perinteeseen ensimmäistä kertaa elämässäni: kinkereihin. Hämmästyksekseni Järvi-Kuopion seurakunnassa kyläkinkerit ovat edelleen elävää perinnettä ja kun toissavuonna aloitin Lapinlahdella, oli kuin tuttuun olisin saapunutkinkerit kokoavat yhä väkeä eri puolilla seurakuntaa. Ovathan kinkerit historian saatossa muuttuneet. Vanhastaan ne olivat tilanteita, joissa testattiin väen luku- ja […]

Lue lisää

Suru ja rukous

Menneellä viikolla suomalaiset saivat kokea kansallista surua Matti Nykäsen kuolinuutisen äärellä. Julkisuuden henkilön poismeno voi koskettaa sellaisiakin, jotka eivät ole tunteneet vainajaa henkilökohtaisesti. Matti hankki elantonsa urheilu-uransa jälkeen hyödyntämällä sen aikana saamaansa julkisuutta. Kaupalliset tiedotusvälineet puolestaan hyödynsivät hänen elämäänsä, joka olikin täynnä dramaattisia käänteitä. Niinpä Matista tuli suomalaisille tuttu. Hänen kuulumisensa tiedettiin ja ne kiinnostivat. […]

Lue lisää

Jeesus-lapsen temppeliin tuominen

Tänään vietämme Kynttilänpäivää. Mielestäni päivän nimen saisi vaihtaa otsikon mukaiseksi. Luterilaisessa kirkossa ei missään taideta siunata kynttilöitä, joita kirkossa vuoden aikana käytetään. Minulle käytäntö kyllä sopisi, mutta vaikka mulla on kolme ”virkaa” (kirkkoherra, lääninrovasti ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja), niin päätösvaltaa asiasta ei kuitenkaan ole. Päivän nykyinen nimi ei siis kerro oikein mitään. Tuskinpa se monellekaan […]

Lue lisää

Peruna ripillä

Kirkollisen sanaston käyttötavat arkikielessä ovat mielenkiintoista seurattavaa. Esimerkiksi saarnaaminen on jo pidemmän aikaa tarkoittanut samaa kuin paasaaminen tai yliholhoavaan sävyyn puhuminen. Liturgia on puolestaan siirtynyt kuvaamaan kaavamaista, samanlaisena toistuvaa puheenpartta, kuten poliittista puhetta. Viimeisimpänä löydöksenä kuulin, kuinka ravitsemusasiantuntijaksi tulkitsemani henkilö lausui radiossa, että perunalle pitäisi antaa synninpäästö. Ajatus perunalle julistettavasta synninpäästöstä on kaikessa koomisuudessaan ajatuksia […]

Lue lisää

Pyhä lupaus?

Loppiaisen jälkeisellä viikolla Pyhässä Ristissä. Se kurkistaa alttariseinän takaa aivan kuin sanoen: ”Tässäkö se oli?” Enkelitkin vilkuttavat hyvästiksi kuin luvaten – ”Nähdään ensi vuonna”. Betlehemin tähti latvasta otetaan laatikkoon, enkelit seuraavat perässä. Lopulta kuusi irrotetaan jalustastaan ja kannetaan kirkon ovesta ulos. Maaksi sinä olet jälleen tuleva. Urut ovat kuitenkin hiljaa, eikä saattoväkeäkään ole kuin suntio. […]

Lue lisää

Tipaton tammikuu

Vuosien ajan Suomessa on ollut käytössä tipaton tammikuu. Sillä on pyritty kiinnittämään huomiota alkoholin liialliseen käyttöön. On myös sanonta, että viina on viisasten juoma. Sillä on pyritty sanomaan, että kohtuullisella käytöllä voi iloita ja nauttia elämästä. Monet asiat väärin käytettyinä pilaavat ja tuhoavat elämää. Valitettava tosiasia on, että liian monen ihmisen elämä on mennyt pilalle alkoholin takia. Liian […]

Lue lisää

Kasteen lahja

Loppiaisajan yhtenä keskeisenä aiheena on Jeesuksen kaste. Matteuksen evankeliumissa tuosta tapahtumasta kerrotaan seuraavasti: Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä.   Kun […]

Lue lisää

Etsiminen ja löytäminen

Etsiminen ja löytäminen Vietämme sunnuntaina kirkkovuodessa loppiaista. Loppiaisen Raamatun kertomus on niitä tutuimpia. Itämaan tietäjät tulivat kaukaa osoittamaan kunnioitustaan Jeesus lapselle. Raamatussa kerrotaan, kuinka tähti johti ihmeenomaisesti tietäjät sen paikan ylle, missä Jeesus lapsi oli ja pysähtyi siihen. Sanotaan että suuri ilo valtasi tietäjät, kun he löysivät etsimänsä. Heillä oli Jeesus lapselle kalliita lahjoja annettavanaan: […]

Lue lisää

Vanhoja joulun perinteitä

Luin ennen joulua kirjasen Martti Lutherin joulunvietosta. Kahdessa eri tarinassa kuvattiin 1500-luvulla eläneen reformaattorin kodin ja perheen joulun tapahtumia Wittenbergin kaupungissa. Tunsin levollisuutta huomatessani, miten monet itsellemmekin tutut perinteet olivat perinteitä jo keskiajalla. Joulun keskuksena on jouluevankeliumi Jeesuksen syntymästä. Jumalan Pojan syntymää valmistellaan siivoamalla talo perheen ja palvelijoiden voimin juhlakuntoon. Joulukuusi on noudettu joskus taloon […]

Lue lisää

Joulu on

Iso joulu on jo ovella ja suurin osa pikkujouluista pidetty. Myös kouluissa ja päiväkodeissa on vietetty erilaisia joulujuhlia. Jälleen kerran pieni mutta aktiivinen uskonnottomien ydinjoukko nousi otsikoihin kannustettuaan vanhempia vaatimaan kouluilta uskonnottomia joulujuhlia. Tulee mieleen takavuosien pilapiirros, jossa jouluruuhkassa kiirehtivä lahjojen ostaja katsoo harmissaan näyteikkunaan rakennettua seimiasetelmaa ja puuskahtaa: ”Pitääkö tuota uskontoa joka paikkaan sekoittaa!” […]

Lue lisää

Kirkon tunnusmerkit ovat Sana ja sakramentit joulunakin

Tämä adventtiaika ei tunnu minullekaan kovin jouluisena, mutta adventti merkitsee Herramme tulemisen odotusta. Juhlaa on odotettava ja siihen on valmistauduttava. Neljä adventtisunnuntaita kertovat eri tavoin Kristuksen tulemisesta. Ensimmäinen adventtisunnuntai muistuttaa, että joulu on Vapahtajamme syntymäjuhla. Jeesus on Vapahtajamme siksi, että hän kantoi syntimme ristille, hän kärsi ja kuoli siis meidän kaikkien syntiemme tähden. Mutta pian […]

Lue lisää

Kristus, kaikkeuden Herra

Tuomiosunnuntai eli Kristuksen kirkkauden sunnuntai muistuttaa meitä siitä, että Kristus tulee aikojen lopulla “kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle” (Matt. 25: 31). Jumala lähestyy meitä Kristuksessa ja asettaa meidät kasvojensa eteen. Ihminen on vastuussa teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Viimeisessä tuomiossa Jumalan vanhurskaus toteutuu lopullisesti. (Kirkkokäsikirja) Tuomiosunnuntai muistuttaa, että me olemme vastuussa elämästämme ja teoistamme. […]

Lue lisää

Valvokaa

Kirkkovuoden viimeistä edellinen sunnuntai on valvomisen sunnuntai. Konkreettisessa mielessä valvomista voi olla monenlaista. Jonkun työhön voi liittyä yöllä valvominen ja toisista ihmisistä huolehtiminen. Monet huolenaiheet voivat valvottaa läpi yön, vaikka aina ei välttämättä tarvitsisikaan. Joku valvoo mielellään enemmänkin, kun ei saa nukutuksi tai tarvitsee vain vähän lepoa virkistyäkseen. Joku valvoo, kun suuri tai mieluinenkin tapahtuma […]

Lue lisää

Kunniavieras, joka muutti elämäni

Kahdeksan vuotta sitten sain matkakumppanikseni kunniavieraan, jonka saapuminen muutti elämäni. Aivan niin kuin kohteliasta on, hän ilmoitteli erilaisilla viesteillä tulostaan jo jonkin aikaa ennen saapumistaan, mutta silti hän saapui väärään aikaan. Minun, silloin 21-vuotiaan nuoren aikuisen, näkökulmastani hän saapui aivan liian aikaisin, nopeasti ja lupaa kysymättä. Siitä syksystä muistikuvani ovat hieman hatarat: hitaasti kiiruhtaen hiipuva […]

Lue lisää

Fuuga Savonia

Pariin kertaan olen pysähtynyt katsomaan Lapinlahden kunnantalon aulassa sijaitsevaa professori Raimo Puustisen lasimaalausta Fuuga Savonia. Viimeksi kulttuurikoordinaattori Kirsti Tiirikainen opasti minua taideteoksen äärellä. Taideteoksen alin osa kertoo Telppäsniityn herätyksestä, keskellä oleva sodasta ja sen kauheuksista, ja ylin on toivorikas jälleenrakentamisen ja nousun kauden kuvaus. Mielenkiintoni kohdistui Telppäsniitty-triptyykissä yhteen pieneen yksityiskohtaan: Jokaisessa kolmessa osassa on mukana […]

Lue lisää

Seurakunnan johtamisesta

Lapinlahdella on tänä sunnuntaina erikoinen juhla. Saattelemme kahta työntekijää eläkkeelle ja siunaamme työhön peräti neljä uutta. Väki vaihtuu vauhdilla. Seurakunta on melko arvostettu ja haluttu työpaikka. Hakijoita avoimiin tehtäviin on yleensä runsaasti – lukuun ottamatta kirkkoherran virkoja. Esimerkiksi Sonkajärvellä ei ensimmäisellä kierroksella saatu yhtään hakijaa. Piispakin on ilmaissut huolensa siitä, että kirkkoherran virka ei kiinnosta […]

Lue lisää

Olet nimeltä kutsuttu ja lähetetty

Kastetta pidetään liian usein lähinnä nimenantotoimituksena. Itse asiassa juuri sellaista toimitusta ei taida olla, ainakaan tässä evankelis-luterilaisessa kirkossa. Pappi ei anna lapselle nimeä, onneksi. Kyllä vanhemmat lapsensa nimestä saavat päättää. Toki kastepapin tehtävänä on kantaa osaltaan vastuuta, että nimi ei ole vastoin koko ajan löyhentyviä sääntöjä. Kasteen hetkellä kajahtaa taivaasta jokaiselle kastettavalle näin jytäkästi: ”Älä […]

Lue lisää

Elämän ihme – vauva!

Jokainen perhe kokee suuren elämänmuutoksen, kun heille syntyy ensimmäinen lapsi. Sen jälkeen saa todeta kuinka asiat muuttuvat, ja samoin arvojen tärkeysjärjestys muuttuu. Enää ei omia päähänpistoja toteuteta ilman tarkempia suunnitteluja. Pienet vauvat opettavat, miten pienistä asioista voi olla onnellinen. Samalla jokainen pieni vauva itse opettelee ja ihmettelee monia tärkeitä asioita. Pienen vauvan kanssa voi suorastaan […]

Lue lisää

Jeesus antaa elämän

Tätä pyhää kutsutaan, kuten kirkkokäsikirja kertoo, pikku pääsiäiseksi tai syksyn pääsiäiseksi. Sunnuntain aihe on ylösnousemus ihan niin kuin keväälläkin, varsinaisena pääsiäisenä. Mutta kun keväällä puhutaan itse ylösnousemuksesta, syksyn pääsiäisen näkökulma on pikemminkin se, miten ylösnousemususko vaikuttaa kristityn arkielämään. Syksyhän on kirkkovuodessa niin sanottu arkipuoli. Papin työssä kohtaa monenlaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Elämään kuuluu iloa ja […]

Lue lisää

#kiitollinensiunattuonnellinen

Internetin sosiaalisen median palveluissa käytetään hashtageja kuvien ja tekstien merkitsemiseksi tiettyyn aihepiiriin liittyväksi. #kiitollinensiunattuonnellinen -tekstillä merkittyjä kuvia on kuvapalvelu Instagramissa lähes 37 000 kappaletta. Niin huikea määrä, että sitä on vaikea käsittää. Merkinnän alla on paljon kuvia elämän huippuhetkistä ja onnen pilkahduksista arjen keskellä. Kuitenkin kuvien ulkopuolella arki etenee usein tasaista tahtia sen kummemmin pohtimatta ja […]

Lue lisää

Kristityn kansan evakkotarina

Kohta on kulunut vuosi siitä, kun aloitin työt pappina Lapinlahdella. Olen matkan varrella saanut tutustua moniin ihmisiin ja paikkoihin kunnan alueella, ja saanut kosketuksen myös paikkakunnan historiaan. Yksi vaikuttavimmista ”tutustumismatkoistani” oli heinäkuussa. Kävin opiskelemassa aimo annoksen karjalaisevakkojen historiaa Alapitkällä Asutusmuseossa ja nuorisoseuran talolla. Olin hyvin vaikuttunut Minna Kettusen käsikirjoittamasta näytelmästä Jaetun maan lapset. Sekä museo […]

Lue lisää