Lämmin vuodenaika

Syksy on synkkä ja sietämätön. Kurkiaurat vievät mukanaan kesän viimeiset rippeetkin. Vähenevä valo ahdistaa mielen ja saa ajattelemaan kaiken katoavaisuutta. Meidän virsikirjamme virretkin puhuvat syksystä lähinnä ihmiselon päättymisen vertauskuvana. Eittämättä vaikuttavia ovatkin hautajaisvirren 249 sanat:

”Pois kirkas suvi kulkee / ja syksyyn kypsyy maa, / sen tuuli suven viljan / korjuuseen valmistaa. / Näin taipuu elämämme / myös eteen leikkaajan, / soi korjuuhetkessämme syystuuli Jumalan.”

Tässä syksyn koko kuva – vai onko sittenkään.

Syksy kun ei kuitenkaan ole vain harmaa, tai edes kylmä. Se on täynnä ruskan väriloistoa ja pohjimmiltaan lämpimiä sävyjä. Vaikea on keksiä kauniimpaa kuin syysauringossa hohtavat vaahterat. Kukkaiset kukkulat häviävät niille mennen tullen. Eläimetkin ovat liikkeellä katoavaisuuden ajatusten sijaan jatkuvuuden ohjaamina. Ne hääräävät ja valmistautuvat talveen kukin omalla tavallaan. Taitaa olla niin, että syksyn värittömyys vaivaa vain meitä ihmisiä. Meillä on taipumus nähdä harmaata sielläkin, missä on viljalti valoa ja elämää.

Kirkkovuodessa on sellainenkin pyhäpäivä kuin luomakunnan sunnuntai. Silloin kiitetään Jumalaa hänen jatkuvasta luomistyöstään ja muistutetaan ihmisen vastuusta varjella luomakuntaa. Pyhälle ei ole osoitettu tiettyä sunnuntaita, vaan sitä tulee viettää touko-lokakuun aikana. Useimmiten sitä vietetään kesällä, kun luonto on kukkeimmillaan. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla, vaan yhtä hyvin sitä voisi viettää vasta näin syksyllä. Liittyyhän ruskaisen kauneuden lisäksi syksyyn monia erityisiä kiitollisuuden aiheita: syksyn tullen voi vihdoin tunnelmoida kynttilöillä, kaivaa kaapista huivit ja villasukat, ja teekin alkaa maistua erikoisen hyvältä. Näissä on riittämiin aiheitta iloon ja kiitokseen.

Lopulta syysahdistuskin voi taittua, kun saa kokea ja oivaltaa – syksy on lämmin vuodenaika.

Seurakuntapastori
Atte Hokkanen
Sonkajärven seurakunta

Jätä kommentti

*