Kutsu aterialle

Piknik tarvikkeita ja eväitä viltin päällä.

Tämän sunnuntain aihe kadonnut ja jälleen löytynyt liittyy arkeen ja on varmasti jokaiselle tuttua asiaa. Keneltäpä ei olisi kadonnut joku arkipäiväinen asia kuten avaimet, kännykkä, tai joku muu tärkeä asia. Voi sitä helpotuksen tunnetta, kun kadonnut asia löytyy.

Jeesus opetti ihmisille Jumalan valtakunnan asioita paljon vertausten kautta. Tänäänkin vertaukset kadonneesta lampaasta ja hopearahasta ovat helposti ymmärrettävissä ja mieleen jääviä. Tullimies Matteuksen Jeesus kutsui seuraamaan itseään. Tuhlaajapoika vertauksessa isä otti poikansa avosylin kotiin takaisin, vaikka tämä oli tuhlannut saamansa perinnön holtittomaan elämään.

Näiden vertausten sanomana on, että Jumala etsii jokaista kadonnutta. Jumalalle jokainen ihminen on tärkeä ja rakas, onhan jokainen ihminen Jumalan luomusta ja tekoa. Jeesus hyvänä paimenena sanoo itsestään: ”Juuri sitä mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.” Jeesus osoitti rakkautta erityisesti niille, joita muut pitivät arvottomina ja syntisinä. Kukaan ei ole joutunut niin kauas, että Jeesus ei voi löytää häntä.

Kaikissa edellä mainituissa Raamatun kertomuksissa puhutaan iloitsemisesta, juhlan järjestämisestä ja yhdessä aterioitsemisesta, kun kadonnut löytyy. Tuhlaajapojan isä järjesti juhla-aterian kun hänen poikansa oli palannut kotiin. Jeesus myös aterioi seuraansa kutsumien ihmisten kanssa. Yhdessä aterialla oleminenhan on myös ystävyyden osoitus, osoitusta että haluaa jakaa toisen kanssa kaiken.

Näin kesällä kokoonnumme paljon yhteen kahvin ja ruuan äärelle. Retkieväät ovat tärkeitä ulkona ja luonnon keskellä ollessa. Arkisen aterian suuri anti on, kun ruokailijat istuvat kasvotusten tai lähekkäin, nyt pandemia-aikana tietty välimatka säilyttäen. Nähdyksi ja kuulluksi tuleminen on sielun ravintoa, sitä ilman hyvinkin ruokittu ihminen ei vahvistu kokonaan.

Aterian siunaaminen kuuluu kristillisiin pöytätapoihin. Ruokarukous on yksi tapa muistaa ja muistuttaa, siitä, miten riippuvaisia me olemme Jumalan huolenpidosta. Ainakin siunaaminen muistuttaa, että elämä on lahjaa, että kaikki on armoa, että ystävyydessä pöydän ympärillä on jotakin, joka kuuluu niihin perustavimpiin asioihin ihmisen elämässä.

Elämä itsessään on Jumalan kattama runsas ateria. Elämän leipänä Jeesus murtui ristillä tuodakseen omilleen pelastuksen. Jumala ravitsee meitä kasteen ja ehtoollisen sakramenttien, Raamatun sanan ja rukouksen kautta. Jumala itse etsii ja kutsuu jatkuvasti luokseen, ravitsee elämän sanalla ja lähettää auttamaan myös toista ihmistä arjen keskelle. Tästä tulee muistaa myös kiittää. Antakoon kolmiyhteinen Jumala siunauksensa kesäaikaasi.

 

 

 

 

 

Kappalainen Timo Jokela, Pielaveden seurakunta.

Jätä kommentti

*