Tänään muutama kirkkovieras tulee paikalle liian aikaisin. Kellon kääntäminen talviaikaan siirryttäessä jää aina joltakin huomaamatta. Samoin käy keväällä kesäaikaan siirryttäessä.
Yksi tunti tuntuu pikkuseikalle, mutta väärään aikaan tai paikkaan saapuminen ärsyttää silti, johtuipa se sitten omasta hajamielisyydestä tai viestinnän virheestä.
Seurakunnan tapahtumista tiedottaessa sattuu silloin tällöin myös virheitä, niin kuin kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Ne ovat useimmiten pieniä, kuten väärä kellonaika. Onneksi seurakuntalaiset ovat tarkkana, ja yleensä joku huomauttaa virheestä. Joskus se ehditään korjata, joskus ei.
Sanotaan, että paholainen asuu yksityiskohdissa. Jos olet joskus kokenut saaneesi hyvää palvelua, johtuu se usein siitä, että kaikki pienetkin yksityiskohdat on huomioitu. Myös pettymyksen takana on tavallisesti asioita, joiden mittakaava on pieni, mutta merkitys suuri.
Eräs työtoverini opetti kerran vanhan viisauden: ”Huomion kiinnittäminen pikkuseikkoihin johtaa täydellisyyteen, ja täydellisyys ei ole pikkuseikka.”
Olen usein kokenut, kuinka omasta mielestäni vähäpätöisen asian huomiotta jättäminen voi johtaa isoihin ongelmiin. Koskaan ei kannata luottaa omaan arvioon siitä, mikä on tärkeää ja mikä ei. Se, mikä minusta on pikkujuttu, voi vaivata jonkun toisen mieltä päiväkausia.
Pikkuseikkojen ohella maailmassa on myös todella isoja ongelmia. Uutiset sodista, luonnonmullistuksista ja miljoonien ihmisten kärsimyksistä asettavat meidän omat ongelmamme uusiin mittasuhteisiin.
Mutta eivät välttämättä. Oman elämän ahdistuksen aiheet eivät aina lievity ajattelemalla, että jollakin toisella on vielä vaikeampaa. Voimme kantaa kerrallaan vain ihmisen kokoisen taakan.
Ei ole syytä vähätellä omia tai läheisten ongelmia sen vuoksi, että jollakin jossakin on vielä vaikeampaa. Vaikeuksien mittatikkuna on aina yksittäinen ihminen ja hänen hätänsä.
Ja yksikään ihminen ei ole pikkujuttu. Työtoverin opettamaa viisautta voisi jalostaa eteenpäin, vaikka näin: ”Huomion kiinnittäminen yhteen ihmiseen voi tehdä hänen elämästään paremman, eikä se ole mikään pikkuseikka.”
Lauri Jäntti
kirkkoherra
Lapinlahti
