Äet opetti!

Kysymys on rukouksesta. Tarkemmin sanottuna Isä meidän –rukouksesta. Pieni koululainen kertoi sen oppineensa jo nelivuotiaana. Äiti sen opetti.
Kun katsomme taaksepäin, ovat juuri äidit toimineet lastensa kasvattajina. Mutta onhan se hyvää kehitystä tietenkin ollut, että isät ovat nousseet äitien vierelle.
Kun katsomme taaksepäin, näemme miten kirkkokin on ollut äitien harteilla. Näin on tapahtunut varsinkin Inkerin kirkon kohdalla. Ilman äitien rakkautta Jeesukseen ja Hänen kirkkoonsa, ei kirkko olisi mitenkään säilynyt.
Kun katsomme taaksepäin, näemme sukupolvien ketjun, jossa isovanhemmilla on ollut tärkeä paikkansa. Olen joskus hautajaisissa kuunnellut, kun joku kertoo, miten tärkeitä lastenlapset olivat mummolle tai papalle. Siinä vieressä joku toinen muistelee, ettei vanhemmilla ollutkaan ollut – näille nyt aikuisille – lapsilleen samalla tavoin aikaa ja syliä. Onneksi on sukupolvien ketju, sillä ehkäpä sen tähden jollakin – ehkä varttuneemmalla – saattaa olla sinulle aikaa, jos jollain toisella sitä ei juuri nyt ole.
Kun menen tänään tapaamaan ja onnittelemaan omaa äitiäni, katsoo hän minussa varmasti lastaansa, poikaansa, vaikka olen lähes 50-vuotias, ja kirkkoherra, jopa lääninrovasti. Näin olen tuntenut aina. Äiti katsoo pojassaan vuoren varmasti omaa lastaan. Tietysti joskus on tullut tilanteita, että juuri tuohon on otettava hiukan etäisyyttä. Siis tekisi mieli sanoa äidille, joka on johonkin asiaani ottanut kantaa, että äiti hyvä, minä olen jo melkein 50-vuotias, en enää lapsi. Mutta hänen lapsensa minä olen.
Eihän minua olisi olemassa ilman häntä, ja ilman isääni. Vaikka asia onkin niin, että päätös elämästäni on tehty korkeimmalla mahdollisella tasolla. Sinäkin olet olemassa, koska se on hyvän Jumalan pyhä tahto. Vanhempamme ovat toimineet Jumalan tahdon toteuttajina. Jumalan rakkaus heissä on ollut elämäni kasvupohja.
Äidit ja isoäidit ovat esirukoilijoitamme. Sellaisia tarvitaan. Sinullakin on varmasti esirukoilija. Ja minulla. Joskus olen vanhuksen vuoteen vierellä kuullut tämän kysyvän, että onkohan se Jumala minut tänne unohtanut, minä kun en enää pysty mihinkään? Minä olen muistuttanut, että onhan sinulla lapsesi ja lastenlapsesi. He tarvitsevat sinun rukouksiasi. He ehkä tietävätkin, että isomummo rukoilee heidän puolestaan nuoren ihmisen koettelemusten keskellä.
Äideilläkin on esirukoilijansa. Miksi emme mekin liittyisi äitien tukirenkaaseen? Tämän renkaan perustaja on muuten Jeesus, joka on opettanut meitä rukoilemaan.
Muistakoon Herra Jumala äitejä valtakunnassaan.
Hyvää äitienpäivää!
Arto Penttinen_web_Pielaveden seurakunta_Pielavesi
Arto Penttinen
Pielaveden seurakunnan kirkkoherra ja
Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti
(Teksti on julkaistu myös 8.5.16 Iisalmen Sanomien Pietään Pyhhee -palstalla)

Jätä kommentti

*