Anna meille rauha!

Kirkkovuoden pyhistä tai ajanjaksoista mieleeni on painunut lähtemättömästi pääsiäisen ajanjakso ja ennen kaikkea pitkäperjantai.
Useat kerrat olen saanut olla lauluryhmän mukana laulamassa kirkossa kyseisenä päivänä. Kirkkoon valmistautuminenkin on tunnelmaltaan omanlaisensa. Me laulajat olemme pukeutuneet tummiin. Outo hiljaisuus vallitsee harjoitellessamme lauluja. Katseeni hakeutuu laulun lomassa väistämättä alttarin läheisyydessä olevaan krusifiksiin. Alttarivaatteen väri on vaihtunut mustaan. Alttari on riisuttu kukista ja valot ovat sammuneet. Urut ovat vaienneet.
Lauluvalintamme, laajennus Jumalan karitsa sävelmästä ei voisi olla sopivampi. Aloitamme varovaisesti, hieman kuin tunnustellen ”Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä.” Äänemme voimistuu ja laulamme: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. Kuin Karitsa, jota teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka ääneti keritsijäinsä edessä.” Jatkamme hiljentyen: ”Ei hänkään suutansa avannut. Jumalan Karitsa…armahda meitä. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, anna meille rauha.”
Laulamiseen keskittyminen ei anna tilaa kyynelehtiä, mutta kyllä sillekin paikkansa löytyy jumalanpalveluksen aikana. Jumalanpalvelus ei jätä kylmäksi. Lähden kirkosta tuntien ihollani Jeesuksen kärsimyksen sekä Jeesuksen viimeiset sanat. Se on täytetty!
Riitta Kaasinen
Riitta Kaasinen
toimistopäällikkö
Ylä-Savon seurakuntayhtymä
(Teksti on julkaistu myös 25.3.16 Iisalmen Sanomien Pietään pyhhee -palstalla)

Jätä kommentti

*