Jos et anna toiselle anteeksi, suljet itsesi vankilaan

Nämä sanat syöpyivät kerrasta tajuntaani. Ja sanoilla totisesti oli kaikupohjaa, sillä ne lausui Nelson Mandelan tytär. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin antaa anteeksi. Se on ainoa tie eteenpäin.
”Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Tämän me kaikki taidamme osata ulkoa, mutta juuri tätä meidän tulee rukoilla hengessä ja totuudessa. Koska Jumala on meitä kohtaan armahtavainen, tulee myös meidän olla armahtavaisia toinen toistamme ja itseämmekin kohtaan. Mutta miten meistä tulisi sellaisia? Ei omin voimin ainakaan.
Jo alussa Jumala näki, ettei ihmisen ole hyvä olla yksinään. Miten me ihmiset näkisimme samoin? Jumala on nähnyt paljon vaivaa, että me ihmiset näkisimme toinen toisemme. Apostoli Paavalissakin, joka ennen oli todella virkaintoinen fariseus, jotain niin suurta tapahtui, että hän kykeni näkemään sen yhdentekevänä, olemmeko juutalaisia vai kreikkalaisia, orjia vai vapaita, miehiä vai naisia, sillä Kristuksessa Jeesuksessa me kaikki olemme yksi. Jumalan armo vaikutti tämän Paavalissa. Tätä armoa me kaikki tarvitsemme.
Todellista siivoamista ei ole pölyjen lakaiseminen maton alle. Virheitä ja erehdyksiä ei korjata niin, että yritetään vain painaa ne unohduksiin. Yhteyttä rakennetaan ja korjataan rakkauden ja anteeksiannon sanoin ja teoin. Onneksi Jeesus voi ja tahtoo tulla läpi elämämme lukkojen. Jeesus voi murskata meissä syyllisyyden, pelkojen, ahdistuksen, masennuksen, väsymyksen ja pettymysten lukot. Jeesus nimittäin teki sen, ”mitä laki ei saata, kova sana ei yksikään. Jeesus rakasti tätä maata, joka sai hänet itkemään.” Jeesus rakastaa (sinua ja minua) vielä silloin, kun se inhimillisesti näyttää mahdottomalta. Ei siis ihme että virressäkin pyydetään: ”Tee, Herra, työsi ja täytä se itse”. Siihen on hyvä luottaa, että Jumala yhä jatkaa työtään, eikä Hän väsy.
Jumalallisen rakkauden tärkein kuva on risti, joka osoittaa elämämme tärkeimmät suunnat: kohti Jumalaa ja kohti ihmistä. Risti on ylösnousemuksen, kaiken voittavan rakkauden merkki, mutta Jeesuksen ristiin kyllä kätkeytyy aina myös kärsimys ja kuolema. Tämä kaikki siksi, että mekin alkaisimme elää uutta elämää. Ja tässähän on siitä kysymys, että me kohtaamme lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Ja voi sitä ihmettä ja iloa, kun Jumalan moninaiset lahjat pääsevät vaikuttamaan kaikessa rikkaudessaan. Miksi olisimme hyvän esteinä tai hidasteina?
Arto Penttinen_web_Pielaveden seurakunta_Pielavesi
Arto Penttinen
kirkkoherra
Pielaveden seurakunta
lääninrovasti
Iisalmen rovastikunta
Teksti on julkaistu myös Iisalmen Sanomissa 23.10.2016  Pietään Pyhhee -palstalla.

Kommentit

  • Nikkari

    Tyhmä ei anna anteeksi eikä unohda.
    Naiivi antaa anteeksi ja unohtaa.
    Viisas antaa anteeksi mutta ei unohda.

Jätä kommentti

*