Enhän minä mittään

Johannes vastasi: “Minä kastan vedellä, mutta teidän keskellänne on jo toinen, vaikka te ette häntä tunne, hän joka tulee minun jälkeeni. Minä olen arvoton edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja”
Mitä se on kun astutaan jonkun toisen saappaisiin? Kun maatalon poika astuu isänsä saappaisiin ja rupeaa tilalle jatkajaksi. Tai kun yritystä 40 vuotta vetänyt uurastaja on valmis luopumaan elämäntyöstään, löytyykö työlle jatkajaa? Vaihdos voi olla velvollisuus ja ahdistavaakin, mutta se voi olla myös kauan odotettu ja kunnia-asia ryhtyä jatkamaan isiensä työtä.
Perisuomalaiseen mentalitenttiin kuuluu nöyryys ja hiljaisuus adventin tapaan. Voisi ajatella että meidän on helppo langeta ajatukseen, että joku tienaa enemmän ja sillä menee muutenkin paremmin. Oma huonolta tuntuva osa on ikään kuin saatu perintönä jostain menneisyydestä. Pitääkö vain alistua?
Sitten on tämä odotus. Lapsen syntymän odotus, opiskelun jälkeisen ensimmäisen työpaikan odotus, rakkaan kohtaamisen odotus tai vaikkapa sen lottovoiton odotus. Odottaminen on hieno asia. Sen alkaminen on hämärän peitossa, mutta päättyminen ihan tuossa oven takana. Odottamiseen kuuluu olennaisena asiana myös jännitys. Lapsen kihelmöivät odotuksen tunnit aattopäivänä ovat jännityksen huipentuma.
Kuka on niin suuri, etten voisi sitoa edes hänen kengännauhojaan? Presidentin kanssa voi tänä päivänä ottaa vaikka selfien. Huomasin sen eilissä päivänä kaverin facebook –sivuilta. Suuret julkkiksetkin ovat arkisen tuntuisia, enkä oikein keksi suuruuksiakaan kun kuninkaita ei täällä savossa liiemmin ole.
Johannes Kastajalla tämä oli kirkkaana mielessä. Ihmiset palvoivat häntä kun hän opetti ja kastoi. Johannes oli melkein nöyrä suomalainen ja tuumasi: ””Enhän minä mittään”, nyt kannattaa odottaa jotain suurempaa, luvattua Kuningasta.
Johannes ei halunnut astua Jeesuksen valtaviin saappaisiin, hän halusi tehdä hallitun vaihdoksen hiljaa ja rauhallisesti. Hän sanoi: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Oikeanlainen Nöyryys ja hiljaisuus Pyhän edessä on hyvä ohje meillekin.

Jyrki Kiukkonen
nuorisotyönohjaaja
Pielaveden seurakunta

Jätä kommentti

*