Hellässä huomassa

Näin voi sanoa näin maanantaiaamuna kun tätä kirjoittelen. Takana on mahtava viikonloppu sukulaisten upealla kesäpaikalla Keski-Suomessa. Neljä sisarusta siippoineen saman katon alla, vahvistettuna vielä mummulla/anopilla. Siinä tuli taas kerran päivitettyä sekin asia, että kuka se suosikkivävy tällä kertaa on. Viikonlopun teemana oli ”muikkarit”, ja kaikenlaista kalaa syötiinkin runsaasti eri muodoissa. Onneksi muikut oli kalastettu jo perjantaiyönä, koska ”Rauli” piti veneet tiukasti laiturissa lauantaina. Vaikka myrsky raivosi ja sähköt menivät jo päivällä, puuhellat ja saunojen kiukaat lämpenivät puulla. Ruokaa tehtiin niin kuin ennenkin, kahdenlaista saunaa lämmitettiin ja uimassakin käytiin. Oli turvallista ja hyvä olla tutussa ja turvallisessa seurassa. Tuntuu että on etuoikeutettu, kun ympärillä on suku joka pitää oikeasti yhtä ja viihtyy toistensa seurassa. Se on melkoinen turvaverkko meille vanhemmille, mutta myös suvun nuoremmalle väelle.
Voi kunpa kaikilla olisi yhtä hyvä ja turvallinen olo. Pienikin lapsi aistii ympäristöstään, onko se turvallinen vai turvaton. Yhteiset tekemiset ja hetket perheen kanssa ovat niitä asioita joita voi muistella vielä vanhanakin. Ruukasimme lapsena lähteä pyöräillen Oulujärven rannalle viettämään sunnuntaipäiviä. En edes muista mitä silloin syötiin, oliko jotain takkalenkkiä, rantakalaa vai mitä, mutta me lapset uimme, rakentelimme upeasta hiekasta kaupunkeja ja linnoituksia. Tuli paloi  koko ajan nuotiossa ja keräsimme siihen harmaita ja rutikuivia männynoksia rannalta. Lopuksi iltapäivällä keitettiin kahvit ja äiti paistoi lettupannulla lettuja.  Paistoiko muka aina aurinko? Kyllä paistoi, koska eihän sitä oltaisi pilvisenä päivänä edes lähdettykään liikkeelle.
Minä niin toivon, että tämänkin päivän perheet muistaisivat ne tärkeät yhteiset ruokahetket ja marjaretket. Ajan antaminen näille asioille on kuin pistäisi rahaa pankkiin. Aina on jotain tärkeämpää tekemistä, se on varma, mutta se unohtuu pian kun löytää itsensä näinä aikoina vaikka sienimetsästä tutkimasta sen valtavaa tarjontaa. Siellä voi jälkikasvulta pyytää apua vaikka sienisovellusten avulla tunnistamaan ne parhaimmat herkkupalat.
Jumalan huolenpito näkyy yksinkertaisissa asioissa. Vaikka isolla joukolla oli viime lauantaina vaikeaa myrskyn riehuessa, me selvisimme siitä kuitenkin. Linjat korjataan ja puut raivataan teiltä. Pikkuhiljaa uutisissa on ollut näkösällä niitä toisenlaisia uutisiakin. Illalla telkkarissa pieni tyttö kertoi kuinka oli ollut hiljaista ja hämärää joka paikassa, ei ollut mekkalaa. Luulenpa, että tuo myrskypäivä ja ilta oli monessa perheessä hieman yllättävä ja mukavakin kokemus yhdessä. Me selvittiin ja selvitään tulevaisuudessakin.
Jyrki Kiukkonen Pielaveden seurakunta_Pielavesi
Jyrki Kiukkonen
nuorisotyönohjaaja
Pielaveden seurakunta
Teksti on julkaistu myös 4.9.2016 Iisalmen Sanomien Pietään Pyhhee -palstalla.

Jätä kommentti

*