Näin taisi brittiartisti Sting laulaa aikoinaan, eikä tainnut ihan väärässä ollakaan. Palmusunnuntaista alkaa viikko, jonka tapahtumat ovat historiallisia. Nuo tapahtumat Jeesuksen ympärillä ovat täynnä vilppiä ja petoksia, vääriä syytteitä ja valheellisia tuomioita. Ei mikään ihme, että viikkoa kutsutaan hiljaiseksi, suureksi tai pyhäksi viikoksi. Ei ole olemassa ketään kenen puolesta Jeesus ei olisi kärsinyt ja kuollut. Palmusunnuntaista ei siis ala pääsiäisviikko, vaikka kansan suussa tällainen puhe onkin yleistä.
Kaksi vuotta pandemian todellisuudessa elettyämme jatkamme tuota samaa todellisuutta lähellä meitä käytävän sodan varjossa. Turvallisuudentunteemme on järkkynyt. Miten 2020-luvulla voidaan käydä tällaista sotaa? Sodassa totuus on ensimmäinen häviäjä. Sodassa kaikki osapuolet ovat häviäjiä.
Jeesus ei siis ole ensimmäinen eikä viimeinen kovia kärsinyt. Ja muitakin viattomia kärsijöitä on kuin Jeesus. Miksi siis edes pitäisi muistella kahden vuosituhannen takaisia? Nykyisessä maailmassa eivät tosin kaikki enää muistelekaan. Tuo sana ”kaikki” on muutenkin ongelmallinen. Jeesuksen aikanakaan kaikki eivät juosseet hänen perässään, vaikka hänen vastustajansa olivatkin niin näkevinään. Meidänkin seurakunnissamme on monelle helpompaa puhua yleisesti Jumalasta kuin erityisemmin Jeesuksesta.
Jeesuksen kärsimystä kutsutaan pelastavaksi kärsimykseksi. Siitä puhuminen ei ole muun kärsimyksen ylenkatsomista. Nyt puhun sydämen asioista. Järki ei tavoita kärsimysten syvyyksiä. Se on silkkaa järjettömyyttä, mistä päivittäin luemme ja kuulemme. Mutta me emme ehkä lue paljoakaan tapahtumista Jeesuksen ympärillä. Kannattaisi lukea, sillä näiden Jeesus-tapahtumien johdosta voimme kokoontua kristillisiin hautajaisiin, sillä pyhässä kasteessa meidät on liitetty Jeesuksen kärsimyksiin, kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Olemme kulkemassa palmusunnuntain aloittamalla piinaviikolla kohti suurinta salaisuutta: Jumala antaa ristillä puolestamme uhrinsa ja kuolee kuolemamme. Kuolematon käy kuolemaan, ja tuonelaan astuu elämä. Oi tätä aivoituksen syvyyttä. Minä teen väärin, Jeesus tuomitaan ja hän vaipuu ristin alle. Minä teen väärin, Jeesusta rangaistaan, ja hänet viedään Golgatalle. Teen väärin aina uudestaan, vaan, sinä Jeesus, kuljit kuolemaan. Sen uhrin pitäisi riittää tämänkin ajan, meidänkin aikamme kristityille. Minun syystäni, minun syystäni, minun suuresta syystäni.
Jokainen uusi piinaviikko nostaa eteemme Kristus-tapahtuman. Meistä ei useinkaan ole itseämme auttamaan, ja siksi Jumala tuli Jeesuksessa ihmiseksi. Jeesuksessa Jumala näki ja koki ihmisen osan, ja sen, ettei tässä ole kaikki. Siksi pääsiäisen ei ole vain hirveää kärsimystä ja kuoleman ahdistusta ja masennusta, vaan siihen kuuluu myös ylösnousemuksen kirkkaus. Yksi sota on siis voitettu. Siinä Elämä voitti Kuoleman. Kuolema ja kaikki hänen palvelijansa kuuluvat häviäjiin. Voi jospa historia voisi meitä kuitenkin opettaa.
Arto Penttinen
Nilakan seurakunnan kirkkoherra
Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti
