Kesä, paljon odotettu pimeän ja pitkän talven jälkeen. Ihmiset heräävät talviuniltaan ja ovat jälleen sosiaalisia. Monien erikoisten rajoitusten täyttämien vuosien jälkeen monet meistä ovat jälleen rohkaistuneet yhteisiin tapaamisiin.
Juhannus, minttumaari, on valon ja keskikesän juhla. Monet kristilliset kirkot juhlivat juhannusta Johannes Kastajan syntymäpäivänä, mistä suomalainen nimikin tulee. Suomessa juhannus on yöttömän yön juhla, kun pohjoisen napapiirin pohjoispuolella aurinko ei laske lainkaan kesäpäivänseisauksena.
Ihmisten ilot ja surut olivat ennen vanhaan yhteisiä. Näin on myös edelleen. Juhannusjuhliin kokoonnutaan monin paikoin koko suvun voimin riippumatta siitä, ovatko juhlat sitten mökillä tai vaikkapa Mansikkaniemellä. Pelkkä auringon valo ei kuitenkaan riitä poistamaan ihmistä ahdistavaa pimeyden mahtia. Yöttömän yön juhlankin ylle lankeaa niin usein pettymysten ja kuoleman varjo. Tarvitsemme aamun koiton korkeudesta, maailman valon, armahtajan ja kuoleman voittajan.
Siksi juhannuksenakin päähuomio tulee olla Hänessä. Jumala on avannut lähteen, josta ei puutu vettä. Hän on sytyttänyt auringon, joka ei koskaan sammu. Maallinen kesä parhaimmillaankin on vain kalpea aavistus kirkkauden valtakunnasta. Sinne päästään Jeesukseen uskon kautta. Johannes valmisti aikanaan tietä hänelle saarnaamalla parannusta ja syntien anteeksiantamusta Kristuksessa. Hän on meille vapahtaja. Hän on elämä ja rauha. Johannes oli lahja Jumalalta. Juhannus onkin Johannes Kastajan päivä. Jokainen lapsi on lahja, Jumalan ihme. Mekin olemme kerran olleet lapsia. Johannes Kastaja on ollut vain yksi, määrättyyn aikaan, määrätyllä paikalla ja määrätyssä tehtävässä.
Meille suomalaisille on annettu mahdollisuus kokea vuodenaikojen vaihtelut voimakkaana. Se on Jumalan suoma lahja. Luonnon kauneus ja suuruus osoittavat meille Hänen suuruutensa, kaikkivaltiutensa ja hyvyytensä. Luonnon kauneus sytyttää sydämemme Jumalan ylistykseen. Juhannuksena ylistämme Jumalaa pelastuksen lahjasta Kristuksessa.
Luonto kukoistaa parhaimmillaan. Uutta elämää on taas syntynyt. Luonto suorastaan tulvii uutta kasvua ja kauneutta. Me näemme joka päivä Jumalan käden jäljen luonnossa ja sen kauneudessa. Mutta näemmekö sitä omassa elämässämme? Annammeko tilaa Jumalan luovalle toiminnalle, vai yritämmekö tukahduttaa sen, koska se ei mene meidän aikataulumme mukaan.
1. Jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen. Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon, se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.
2. Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa. Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa. Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala, ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.
3. Taas linnut laulujansa visertää kauniisti. Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi! Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on.
6. Maan, meren anna kantaa runsaasti lahjojas, tarpeemme meille antaa sun siunauksestas. Suo suloisuutta maistaa myös sielun sanassas, ain armos sille paistaa, niin on se autuas. (Suvivirsi 571: 1,2,3,6)
Siunattua juhannusta, keskikesän juhlaa. Pidetään huolta toinen toisistamme!
Sanna Komulainen
Iisalmen seurakunnan kirkkoherra
