Hyvän keisarin kirkko

Yli 3,5 vuotta olen kulkenut Lapinlahden kirkon käytäviä ja ihastellut omaa kirkkoani. Siinä meni nimittäin jokin 1,5 vuotta ennen kuin osasin kutsua Lapinlahden kirkkoa omaksi kirkokseni. Nyt 140-vuotias ”todella ihana Herran temppeli” (kuten piispa J.R. Forsman sitä vuonna 1900 nimitti) puhuttelee yhä kauneudellaan.

Kirkkoon on monella ihmisellä läheinen suhde. Moni lapinlahtelainen ja pitäjästä kotoisin oleva on kertonut minulle omia kokemuksiaan ja tarinoitaan kirkosta. Kirkossa on vihitty avioliittoon, konfirmoitu, osallistuttu jumalanpalveluksiin ja moneen muuhun. Juuri tarinat kirkon ympärillä luovat ihmisille henkilökohtaisen suhteen ja kirkko on ihmisille hyvin rakas.

Monikaan ei ehkä tiedä, että Lapinlahden kirkolla on nimi: Se on ”Alexander II:sen Kirkko”. Teksti oli maalattu kirkon pääeteiseen, joka peitettiin 1950-luvun remontissa ja päälle maalattiin tieto korjausvuosista. Kirkko oli siten omistettu ”hyvälle keisarille”, kuten suomalaiset Aleksanteri II:sta muistelevat, hänen 25-vuotisen hallinnon kunniaksi.

Bassin kirkkomuseossa sakastin yläpuolella avautuu iso joukko kirkon tarinoita. Vanhat kirjat, viinitynnyrit, kirkon rakentamisessa käytetty talja tai vaikka vanha lämmityskamiina kuvaavat, mitä kirkossa on tapahtunut. Useampi valokuva, mm. vuoden 1929 Herättäjäjuhlista otettu kuva, kertoo elävämmin mitä on tapahtunut ja miltä kirkko on monia vuosikymmeniä sitten näyttänyt. Kirkkomuseon oven vieressä roikkuu vielä vanha musta papinviitta, lempinimeltään Batman-viitta, ja se on käytössä enää harvakseltaan, mutta silti toimiva jumalanpalvelusasu.

Juuri valokuvat kirkkomuseossa ja sakastissa puhuttelevat minua. Niin pitkän aikaa on Lapinlahdella saarnattu evankeliumia ja monet sukupolvet ovat kuulleet sanoman ylösnousseesta Jeesuksesta, Jumalan Pojasta, joka kukisti synnin ja kuoleman vallan. Valokuvat seurakunnan papeista kuvaavat sukupolvien jatkumoa, mutta siitä huolimatta usko ja evankeliumi ovat samoja. Ne eivät ole muuttuneet. Minun valokuvani on pappien kuvien joukossa kertoen minulle, että olen osa pitkää historiaa ja yksi seurakunnan omista papeista.

Papeista yksi on jäänyt mieltäni kalvamaan ja tekisi mieleni selvittää vähän hänen tarinaansa. Minulla on nimittäin teoria. Juhani Ahon kirjassa Rautatie ikäpariskunta Matti ja Liisa lähtevät Lapinlahdelle katsomaan junaa, tekosyynä on lähteä sunnuntaina kuuntelemaan sitä ”Lapinlahden parempilahjaista pappia”. Vuonna 1884, jolloin kirja on julkaistu, seurakunnassa palveli vast’ikään valittu kirkkoherra Wilhelm Lindstedt ja kappalainen Karl August Schroderus. Luulen, että Matin ja Liisan tarkoittama pappi on Schroderus, koska hän oli palvellut seurakunnassa tuolloin jo useamman vuoden. Schroderuksen tarina kiinnostaa minua. Ajattelin siksi kesälomallani etsiä Alavudelta tuon ”parempilahjaisen papin” haudan. Ehkä tiedän sen jälkeen enemmän.

Lapinlahden seurakunnan seurakuntapastori Ville Hassinen

 

 

 

 

 

 

Ville Hassinen
Seurakuntapastori
Lapinlahden seurakunta

Jätä kommentti

*