Työssäni olen usein kahvilla. Tämän tästä siitä myös papille huomautellaan. Lienee jonkinlainen vitsi kansan suussa. Pappien kahvin juonti. Onneksi pidän kahvista. Ja leivonnaisista. Makeasta ja suolaisesta. Liikaakin. Kun aloittelin papin tehtäviä, sain neuvon eräältä jo eläkeiässä olleelta rovastilta. ”Älä ylenkatso koskaan ihmisten keittiön pöytää ja sitä mitä sinulle tarjotaan. Muista myös aina kiittää emäntiä. Ihmiset eivät välttämättä muista mitä puhuit. Sen he muistavat, jos et ollut yhteisessä pöydässä heidän kanssaan.” Olen yrittänyt tätä noudattaa. Ne monet seurakuntalaiset, joiden kahvipöydässä olen vieraillut osaavat arvioida, olenko onnistunut tässä. Olenkohan muistanut kiittää?

Yhteisessä ruoka- ja kahvipöydässä on jotakin merkillistä. Siinä olemme samassa asemassa. Nauttimassa. Rupattelemassa, kuuntelemassa ja keskustelemassa. Olen keskustellut monet mitä syvällisimmät keskustelut keittiönpöydän ääressä. Kuppi kahvia tai muuta tarjottavaa voi olla hyvä välikappale ajatukselle. Hyvä ruoka – parempi mieli. Voiko mainos olla oikeassa? Kun käsi on kiinni kahvikupissa, kun suussa on hyvää, voi ajatus ja tunne kulkea paremmin.

Meidän seurakuntatalollamme on työntekijöiden kahvihuone. Usein aamut siellä alkavat sillä, että juodaan yhdessä kahvit. Siitä on hyvä alkaa päivän töihin. On todella mukava kohdata kasvokkain työkavereita ja vaihtaa ajatukset. Yhteinen pöytä. Naurut, ilot ja surut jaetaan. Ja juodaan kahvia. Tietenkin.

Raamatussa meille kerrotaan Martasta ja Mariasta, siskoksista. Molemmat naiset olivat hyvällä asialla. Martta hääräsi ja palveli vieraita. Hän oli emäntäihmisiä. Keitti ja tarjoili. Teki hyvää syötävää. Hänellä oli kädet täynnä työtä. Maria sen sijaan pysytteli Jeesuksen lähellä ja kuunteli. Ehkä hän oli ajattelija ja pohdiskelija. Molemmilla heistä oli oma paikkansa. Tosin Marttaa siskonsa kuuntelijanpaikka hieman ärsytti. Se oli paikka, jossa Jeesus antoi hänen kuitenkin olla. Samalla Jeesus muistutti Marttaa, että on hyvä osa olla kuuntelemassa. Olen joskus miettinyt, mitä sitten tapahtuisi, jos kaikki olisivat valinneet elämässä kuuntelijanpaikan. Kuka hoitaisi käytännön tehtävät? Ja mistä kaikki ihanat tarjottavat pöytään tulisivat?

Yhteinen ruoka- ja kahvipöytä ei ole uusi asia. Se on valtavan vanha. Ihmisyyteen kuuluu yhteys toiseen ihmiseen. On hyvin luonnollista syödä yhdessä. Etenkin juhliin yhteinen pöytä ja siitä nauttiminen kuuluvat. Niissä pappina vierailen usein. Monet ihanat martat ovat loihtineet herkullista syötävää. Monet ihanat mariat ovat keskustelleet ja jakaneet ajatuksia kanssani. Yhdessä olemme olleet pyhän edessä elämän taitekohdissa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Riitta Valtokari
Kirkkoherra
Sonkajärven seurakunta