Ihmiset, toistanne ymmärtäkää

Elin Siirola_pieni kuvaOlen Villa Annan emäntä, filosofian lisensiaatti, terveydenhuollon maisteri. Kolmen lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti. Iisalmen kaupungin valtuuston- ja hallituksen jäsen. Ylä-Savon seurakuntayhtymän valtuuston puheenjohtaja ja Iisalmen seurakunnan neuvoston jäsen. Olen saanut olla Savonia-ammattikorkeakoulun lehtorina yli kaksi vuosikymmentä. Nyt olen eläkkeellä.
Vuoden aikana olen usein joutunut vastaamaan kysymykseen, miten saat aikasi kulumaan, kun en ole enää töissä. Olen yllättynyt tästä huolesta.
Olen ollut ansiotyössä jo viisitoista vuotiaasta lähtien. Olen saanut olla terveenä ja saanut tehdä monenlaista työtä. Olen pitänyt työstäni. Olen myös koko ikäni harrastanut monenlaista työn  ohessa. Jo nuorena osallistuin seurakunnan toimintaan. Sieltä sai turvaa ja eväitä elämäntilanteisiin.
Opiskelupaikkakunnalla Helsingissä oli mukavaa käydä konserteissa ja osallistua opiskelijoiden tapahtumiin. Myös eri kirkoissa vierailu oli mielenkiintoista. Samalla oli mahdollisuus tutustua erilaisten uskonnnollisten yhteisöjen toimintaan. Tutustumalla pystyi laajentamaan myös omaa ajatteluaan. Kiinnostus yhteisten asioiden hoitamiseen on antanut myös omaan työhön sisältöä ja uuden oppimista.
Yli neljä vuotta sitten yhteinen ponnistus Ylä-Savon seurakuntayhtymän perustaminen oli tarpeellinen. Seurakuntayhtymässä on edelleen paljon tehtävää.
Olen iloinnut siitä, että viiden seurakunnan luottamushenkilöt ja viranhaltijat ovat löytäneet yhteiset tavoitteet ja tekemisen meiningin.
Tänään on Eino Leinon päivä. Leino kirjoitti runossaan.
”Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi! Miks emme me kaikki yhtyä vois? Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois. Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

Suvaitkaa , suvaitkaa kaikenikäisiä erilaisia ihmisiä.
Innostus, tiedonhalu, uteliaisuus ja luovuus onneksi ei ole iästä kiinni. Siksi eläkkeellä olemisessa on hyvät puolensa. Kalenterin täyttämisestä vastaan itse. Siihen jää myös päiviä, joissa voi lukea lehtensä rauhassa ja nauttia kesän kauneudesta ilman kiirettä.
Olen elinikäisen oppimisen puolesta puhuja, haastan Sinua osallistumaan tämän seudun tapahtumiin. Myös seurakunnat kutsuvat  toimintaan ja  osallistumaan  jumalanpalveluksiin.
Yhteinen jumalanpalvelus on vuosisatoja ollut keskeinen seurakunnan toimintamuoto. Jumalanpalveluksen muotoja on kehitetty ja uudistettu.
Jumalanpalveluksen uudistuminen parhaiten on silloin onnistunut, kun osallistuneiden määrä kasvaa ja yhdessä laulettu virsi voimistuu. Tässä riittää edelleen haastetta meille jokaiselle seurakunnan jäseninä.
Elina Siirola_Villa Anna

Kommentit

  • Ulkopuolinen

    Ymmärretään, ymmärretään, sen verran kuin jaksetaan ja maltetaan. Parhaiten se onnistuu, kun ajattelee, että nuo toiset ja itsekin emme todellisuudessa voi toimia toisin kuin toimimme. On siis ymmärrettävä itseäänkin.
    Ajattelumme ja päätöksemme johtuvat – ainakin tuon katsantokannan mukaan – niistä aineksista, joita meillä on käytettävissämme ja joita meille jatkuvasti ulkoa virtaa. Tekomme siis menevät omia menojaan. Kaikki niihin vaikuttava on saatu ja saadaan jostakin, kuten geeneistämme, kasvatuksestamme lapsena, koulussa oppimastamme, toisten puheista ja teoista, mediasta, lakien määräyksistä, yhteisön moraalikatsomuksista, rangaistusten pelosta jne. Näistä riippuvat samalla tavoin myös näennäisesti omat ajatuskehittelymme. Ne muotoilevat yhteisvaikutuksessa automaattisesti elämämme.
    Tyhjästä ei voi tulla mitään. Jonkinlainen mistään riippumaton ja johtumaton satunnaisuus aivotoiminnoissamme kuitenkin mahdollisesti joskus synnyttää uusia ajatuksia ja toimintaedellytyksiä tavallaan tyhjästä.
    Vaikka näin nähdäkseni lieneekin, on kuitenkin käytännössä painotettava yksilöiden omaa vastuuta, koska se on keskeisimpiä niistä vaikuttimista, jotka pitävät yhteisöjä ja yhteiskuntia koossa, hillitsevät omavaltaisuuksia ja vastuutonta käyttäytymistä. Riittää, kun tässä pysytään kohtuudessa – eli ymmärretään toista tiettyyn rajaan asti.

    • Ulkopuolinen

      Vastaavasti mitään hyvää ei voi pitää kenenkään omana ansiona, mutta sitä on paras kiitellä ja palkita sellaisena, koska motivaatio on keskeinen tekijä myönteisiin saavutuksiin pyrittäessä. Toki motivaatiossa voi olla mukana vähemmänkin itsekeskeisiä tekijöitä.

    • Ulkopuolinen

      Ihminen henkisessäkin mielessä on siis (vain) satunnainen sekoitus valmiista aineksista – joiden voi siis olettaa määrittävän elämämme – mutta kukin yksilö on ainutlaatuinen sekoitus. Se juuri tekee meistä omia itsejämme. Vaikka itseytemme olisikin todellisuudessa vain näennäistä, voidaan ja tuleekin se käytännön elämässä ottaa totena, ikään kuin tosiaan olisimme itse oman elämämme seppiä. Siltikin myönnämme ilman muuta, että itsemääräämisoikeutemme on rajoitettua moneltakin taholta. On parempi olla suotta ajattelematta sitä, kuinka ahdas se kenties on.

      • Ulkopuolinen

        Oli miten oli, ihmisen kuuluu ja pitää aina pyrkiä johonkin. Näin siksi, että tämä pyrkimys on niitä aineksia, jotka tosiaan tulevat otetuiksi huomioon elämämme rakentuessa. Eri asia on, että tuon pyrkimyksen laatu ja määrä eivät ehkä ole omassa vallassamme, vaan ne saadaan jo niinsanotusti äidinmaidossa tai sitten elämänkokemuksista. Pyrkimyksiä ovat omiaan vahvistamaan mm. tällaiset kehotukset, joten näitä on viljeltävä.
        Missään tapauksessa ei kannata ”lyödä lossiksi”. Käytännössä oma tahto ja omatoimisuus ratkaisevat, ne siis huomioidaan täysillä. Näitä ominaisuuksia vain valitettavasti jaetaan monille ihmisille kovin puutteellisesti. Tässä toivottavasti lisää…

  • Elina Siirola

    Kiitos pohdinnoistasi. Olen samaa mieltä. että elämän kulkuun vaikuttavat monet tekijät.
    Motivaatio on eräs tärkeä tekijä.
    Ajattelen, että kokonaisuudessaan elämä on lahja.

Jätä kommentti

*