Ikävä kotiin

Koti-ikävä on asia joka yhdistää kaikkia ihmisiä riippumatta kulttuurista, taustasta tai elämäntilanteesta. Sota-aikana miehet ja naiset olivat yhtenä rintamana puolustamassa maatamme ja kotejamme. Monet joutuivat jättämään kotinsa, rintamalla oli kaipausta kotiin.
Nykyaikanakin maailmassa on paljon monesta syystä johtuvaa kodittomuutta. Pakolaiset ovat tulleet pitkän matkan kotimaastaan sotaa ja rauhattomuutta karkuun. Täällä Suomessa on turvallisuutta ja rauhaa luoda omaa elämää, mutta silti tänne tulleilla on varmasti koti-ikävää ja rakkaiden ihmisten kaipausta.
Koti on niitä tärkeimpiä paikkoja ihmisen elämässä. Koti on paikka missä pitäisi voida kokea rakkautta, välittämistä. Koti on siellä missä on hyvä olla.
Sunnuntain aiheena kirkkovuodessa on Jumalan kansan koti-ikävä. Koti on erityisen tärkeä paikka myös kun ajatellaan uskon asioita. Useimmitenhan lapsen kristillinen kaste tapahtuu kotona. Joku voi pitää kotonaan pyhäkoulua lapsille. Kodissa voi olla monenlaisia seurakunnan tapahtumia, seuroja, vihkimisiä, muistohetkiä, kinkereitä.
Raamatusta saamme lukea kuinka Jeesus usein vieraili ihmisten kodeissa. Kodeissa vieraillessaan hän kyseli ihmisten elämäntilannetta, aterioi heidän kanssaan, puhui Jumalan rakkaudesta, paransi ja auttoi monella tavalla.
Terveellistä olisi joskus myös ajatella elämän päämäärää, Jeesuksen sanoja taivaan kodista. Jeesus puhuu Isän kodista, jossa on monta huonetta ja jonne hän menee valmistamaan omilleen sijaa.
Jeesus on ristintyöllään aukaissut tien taivaan kotiin. Taivaan kodin tiellä kulkeminen on alkanut jo kasteen hetkellä. Matkaevästä ja vahvistusta tällä matkalla kulkiessamme saamme ehtoollisen, Raamatun sanan ja rukouksen kautta.
Myös Pyhä Henki on vahvistamassa ja auttamassa että avaisimme sydämemme ovia ja koteihin niille ihmisille, joilla turvaa ei ole. Jumala on meidän kaikkien perimmäinen kotimme ja turvamme.
Timo Jokela
kappalainen
Pielaveden seurakunta
(Teksti on julkaistu myös 17.4.16 Iisalmen Sanomien Pietään Pyhee -palstalla)
 

Jätä kommentti

*