Istuta vielä se omenapuu

Näinhän se Juice lauloi. Juice oli viisas mies ja kiinnostunut kaikenlaisesta kulttuurista, myös kristillisestä sellaisesta. Viittaus omenapuuhun liittyy Lutherin alkuperäiseen sanontaan: ”Vaikka tietäisin, että maailmanloppu tulee huomenna, istuttaisin tänään omenapuun”. Reformaation merkkivuosi ei todennäköisesti hetkauta valtavan suurta kansanosaa ollenkaan ja saattaa jäädä omaan arvoonsa. Samalle vuodelle sattuva Suomi 100 –juhlinta syö myös tätä juhlaa.
Se mikä näitä juhlia yhdistää on ehdottomasti puu. Se puu voi olla se koivu, jonka Pielaveden Rannankylän oppilas on istuttanut kavereidensa kanssa juhlavuoden kunniaksi. Puun kasvua voi käydä seuraamassa paikan päällä, ja kuka ties, koivun ja istuttajan yhteinen tie saattaa jatkua läpi koko elämän. Merkkivuoden kuusipuita istutetaan erilaisiin paikkoihin juhlallisin menoin. Olen lukenut myös niistä kuusista jotka on istutettu tonteille silloin kun Suomi täytti esim. 50v.
Lutherin tarkoituksena oli kirkon sisäinen uudistuminen. Lutherin päämääränä oli kaikille kristityille yhteinen uudistunut kirkko. Kirkko, jossa sanaa sai lukea omalla kielellä, eikä taivaspaikkaa tarvinnut ostaa. Kansanmies, kansankirkko, eli Luterilainen kirkko.
Raamattukin vertaa myös kirkkoa ja kirkkokansaa puun eri osiin. Vahvat juuret pitävät puun pystyssä ja niiden tehtävä on ravinnon välittäminen oksiin. “Minä olen viinipuu, te olette oksat”. Jeesus itse on runko ja me niitä isompia ja pienempiä oksia jotka ovat kiinnittyneinä runkoon. Oksien päähän ilmestyy aikanaan kukkia ja hedelmiä. ”Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani”. Tämähän on vertauskuvaa, niin kuin ymmärrämme, mutta meille suomalaisille se on niin tuttua. Olemme saaneet elää metsien keskellä ja niin monin tavoin puut kuuluvat meidän arkiseen elämään. Itsekin viime viikonloppuna siunasin melkein joka ikisen rangan metsässä, kun ajattelin miten ne tuovat lämpöä ensi talvenkin kylmiin iltoihin.
Viime sunnuntaina juhlimme seurakunnan syntymäpäivää. Kirkko kasvoi maailmanlaajuiseksi ja elää tänäänkin sen jäsentensä voimalla. Moni asia on muuttunut ja muuttuu käytännön elämässä, mutta ei kaikki. Eikö ole turvallista ajatella, että Jumala on sama eilen tänään ja ikuisesti.

Jyrki Kiukkonen
nuorisotyönohjaaja
Pielaveden seurakunta

Jätä kommentti

*