Jaksammeko odottaa?

Kynttelikössä palaa kolme kynttilää. Kuvattu vanhan hirsitalon tuvassa.

Ensimmäistä joulua jouduttiin odottamaan todella pitkään. Eikä silloin tiedetty joulua odottaa ensinkään, mutta Jumalan vastaus odotuksiin oli se, mistä joulussa vieläkin on kysymys. Se, että Jumalan vastaus odotukseen oli Jeesus, yllätti monet perinpohjaisesti.

Kirkkovuotemme adventtiaika ei ole oikeastaan yhtään jouluista, mutta se juuri muistuttaa tuosta pitkästä, vuosisataisesta Vapahtajan odotuksesta. Tämä meidän ensimmäinen adventtisunnuntaimme on kuin keväinen palmusunnuntai. Toinen adventtisunnuntai on kuin valoisa tuomiosunnuntai. Kolmas adventtisunnuntai nostaa esille Johannes Kastajan, Jeesuksen edelläkävijän ja kastajan. Vasta neljäntenä adventtisunnuntaina meitä kutsutaan odottavan Marian vierelle.

Tuleva joulu on Vapahtajamme syntymäjuhla. Jeesus on Vapahtajamme pääsiäisen sanoman, kuoleman ja ylösnousemuksen tähden. Kun tämä maailmanaika joskus päättyy, Jeesus on tuleva kunniassaan johtamaan omansa iankaikkiseen elämään. Jeesus on ainoa tie Isän luo, mutta me saamme Johanneksen tavoin kutsua toisiamme, mutta myös vieraita ja muukalaisia Jeesuksen luo. Pelastusta ei olisi, ellei Jumala olisi Jeesuksessa ihmiseksi tullut. Älä siis enää kysy, mihin Jeesusta tarvitaan.

Mutta eikö Jumala nyt mahtaisi tälle koronalle jotain? Vai olisiko kysyttävä, mitä Jumala kenties haluaa meidän näkevän tämän koronan läpi? Korona-ajan linnanjuhlia kehuttiin kuplille heti tuoreeltaan. Minustakin ne olivat tosi hienot juhlat. Ei korona siis kaikkea estä, eikä se jouluakaan estä. Ensimmäinen joulu tuli kaikenlaisten mahdottomuuksien keskelle. Joulu eli Jeesus voi tälläkin kertaa tulla monien esteiksi kuviteltujen juttujen läpi tai niiden ohi.

Jouluun ei tarvita paljon. Joululaulu paljastaa sen vähän: Jumalan sanan valoa ja mieltä jaloa!

Hyvää juhlan odotusta!

Arto Penttinen.

 

 

 

 

 

Arto Penttinen
Pielaveden seurakunnan kirkkoherra
Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

Jätä kommentti

*