Jeesus-lapsen temppeliin tuominen

Tänään vietämme Kynttilänpäivää. Mielestäni päivän nimen saisi vaihtaa otsikon mukaiseksi. Luterilaisessa kirkossa ei missään taideta siunata kynttilöitä, joita kirkossa vuoden aikana käytetään. Minulle käytäntö kyllä sopisi, mutta vaikka mulla on kolme ”virkaa” (kirkkoherra, lääninrovasti ja yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtaja), niin päätösvaltaa asiasta ei kuitenkaan ole. Päivän nykyinen nimi ei siis kerro oikein mitään. Tuskinpa se monellekaan muistuttaa siitä, että Jeesus Kristus on maailman Valo.

Eräästä virrestä on sanailtu joskus jonkin verran. Siinä nimittäin lauletaan näin: ”Kun äidit lapsiansa toi luokse Jeesuksen, hän heidät syliin nosti jokaista siunaten.” On kysytty, että keitä Jeesus syliinsä oikeastaan nosti? Lapsia vai heidän äitejään? Uskonpa Jeesuksen sylissä olevan tilaa kaikille ja kaikenikäisille. Mutta meidän aikanamme jälkimmäinen saattaisi liittää Jeesuksen #metoo-kaaokseen. Jeesusta ei nimittäin aina oikein ymmärretä. Joskus aiemmin kysyttiin tuon tuostakin, mihin Jeesusta tarvitaan? Että kyllä minä muutoin Jumalaan uskon. Mutta meilläpä on kolmiyhteinen Jumala. Me kristityt uskomme Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Nykyään perheitä näkee harvoin kirkoissa. Toki helpompaa taisi olla silloin kaksi tuhatta vuotta sitten tuoda lapsia Jeesuksen luo, kun hänet sentään näki ja häntä saattoi koskettaa. Nykyään emme näe Jeesusta kuin kuvissa, mutta meillä on hänen Sanansa. Meillä on hänen asettamat sakramenttinsa. Kirkon aarre eivät ole kauniitkaan ehtoollisastiat, vaan kirkon aarre on alttarin sakramentissa kohtaamamme Jeesus. Voimme siis kohdata Jeesuksen, kuulla hänen puhuvan meille. Voimme tuntea hänen koskettavan sydämiämme. Voimme yhä tuoda lapsia Jeesuksen luokse. Vaikka joka sunnuntai.

Joskus vaaditaan, että kirkollisissa ilmoituksissa pitäisi ilmoittaa, kuka kirkossa kulloinkin saarnaa. Pienessä kaksipappisessa seurakunnassa toive on turhanpäiväinen. Kirkkoon kun ei pitäisi mennä papin vuoksi, vaan Jeesuksen vuoksi ja hänen tähtensä. Jeesus on se parempilahjainen kaikista. Hän kutsuu loistamaan valoaan. Miten ihminen voi loistaa? Samalla tavoin kuin kuu. Kuu loistaa eli siis heijastaa auringon valoa. Kristityn kutsumus on loistaa eli heijastaa Jeesuksen valoa. Hyvät, puhtaat, vilpittömät teot ovat nekin tuota loistamista.

Kynttilät muistuttavat rukouksesta, jonka tulisi olla yhtä puhtaan kuin kynttilän liekki on. Kynttilän liekki kohoaa ylöspäin, aivan kuin rukous kohoaa Jumalan luo. Rukous on elonmerkki Jumalan edessä, merkki, josta taivaassa riemuitaan. Ja siellähän sinustakin riemuitaan, sillä siellä nytkin sinua rakastetaan. Ja siellä sinua odotetaan, niin kuin sunnuntaisin kirkossasi.

Arto Penttinen
Pielaveden seurakunnan kirkkoherra ja
Iisalmen rovastikunnan lääninrovasti

Jätä kommentti

*